Artikkelit

Konferenssikuulumisia 11/2017

Julkaistu 25.11.2017 | Kirjoittanut Jirka Vierimaa

Terveiset Lundista! Tein lokakuussa matkan kriittisen eläintutkimuksen kolmepäiväiseen Euroopan konferenssiin. Osallistujia oli yli 120 ympäri maailmaa, itse asiassa jokaiselta mantereelta.

On mahdotonta tiivistää, mitä matkasta jäi kokonaiskuvan tarkemmin piirtymisen ohella päällimmäisenä mieleen. Olin tietysti päättänyt jo etukäteen ohjelman nähtyäni, mitä esityksiä haluan kuulla. Välillä se tarkoitti täydessä salissa puulattialla läppäri sylissä istumista. Tärkeintä kuitenkin oli pysähtyä kuuntelemaan ne kolmisenkymmentä valittua esitystä.

Kirja- ja lukulista kasvoivat matkan aikana valtavasti ja viimeisen kuukauden ajan lukeminen on tuntunut monin verroin paremmalta kuin aiempina syksyinä. Ilmeisesti valon ohella ihminen tarvitsee Suomen syksystä selvitäkseen myös inspiroivan konferenssimatkan!

Referoin tässä blogitekstissä muutamaa esitystä, jotka johdattelivat ajattelemaan omalla alalla työskentelyä ajankohtaisesta näkökulmasta. En listaa tässä erikseen tutkijoiden nimiä tai heidän esitystensä tarkkoja aiheita. Esittelen kriittisen eläintutkimuksen aiheita lyhyesti omin sanoin, valikoidusti ja yleisellä tasolla, koirat edellä.

Sivistys on irtaantumista eläimistä

Lundissa vietettiin konferenssin aikaan yliopiston 350–vuotisjuhlaa. Alkuperäiseltä nimeltään Lundin yliopisto oli Regia Academia Carolina ja siellä opetettiin teologiaa, oikeustiedettä, lääketiedettä ja filosofiaa. Edustamani sosiaalitieteet saivat oman tiedekunnan vasta 1960–luvulla. Kriittinen eläintutkimus on myös muodostunut omaksi pieneksi monitieteiseksi alakseen vasta lähiaikoina, mutta sen aiheita on käsitelty koko Lundin yliopiston historian ajan.

Ihmisten sivistys ja sivistäminen ovat olleet käytännössä kautta aikain ihmisten erottamista eläimistä. Viimeisten vuosikymmenten ajan kädellistutkimus on puolestaan eläimellistänyt ihmisiä ja inhimillistänyt eläimiä. ”Vanhojen hyvien aikojen” sivistynyt ihminen ei tehnyt mitään sellaista kuvottavaa ja vastenmielistä, mitä eläimet luonnollisesti tekevät – ainakaan julkisesti tai ilman poliittisten päättäjien lupaa. Sivistynyt ihminen ei nimittäin ole barbaari ja käytä väkivaltaa sattumanvaraisesti, ja ihmisten välinen väkivalta on ollut tarkasti säänneltyä vähintään keskiajalta alkaen.

Sivistynyt ihminen ei myöskään vahingoita tai tapa eläimiä huvikseen, vaan sellaisen toiminnan täytyy olla legitiimi työ tai harrastus. Koko yhteiskunnallisen sivistämisen prosessin sanotaan olevan eläimellisyyden vähentämistä ihmisistä ja heidän ruoastaan. Mitä tahansa eläimiin liittyvää teemmekin, olemme moraalisesti hyvin epäyhtenäisiä. Kriittisen eläintutkimuksen tutkimuskohteet ovatkin paikoin hyvin käytännöllisiä, koska läpi historian puheiden ja tekojen ristiriidat ovat rasittaneet eläinkäsityksiämme.

Ajankohtaisena lukuvinkkinä suosittelen seuraavaa blogitekstiä ja siihen liittyvää teosta:

Marc Bekoff: The Animals’ Agenda

Koirat kiinnostuksen kohteena

Koirista konferenssissa oli muutamia esityksiä ja tietysti koko lemmikkikulttuuri on jatkuvasti tieteellisen tarkastelun alla. Ajankohtaisuuden vuoksi teemoina olivat esimerkiksi eläinavusteinen toiminta, koirien adoptoiminen sekä koirien leikki.

Etenkin leikki toistui muutamissa esityksissä, sillä koirien leikkiä ei käyttäytymisenä tutkita vain sen viihteellisyyden vuoksi. Leikki kehittää yksilöiden välistä yhteisymmärrystä, joten eläinlajille tyypillistä leikkimistä ymmärtämällä ja eläinlajien välisiä elekielen ristiriitaisia kohtia tunnistamalla voidaan löytää uusia tapoja sitoutua lajienväliseen vuorovaikutukseen. Etenkin välineetön leikki koirien kanssa sekä vähemmän makupalojen käyttöön painottuva kouluttaminen tarkoittaisivat yhteisymmärrystä ja uusia oppimisen teorioiden ja mallien soveltamisen tapoja. Leikin tutkiminen juontaa juurensa siis aivan käytännöllisistä syistä ja tavoitteista.

Hauskin koira-aiheinen esitys liittyi koirien dna:n käyttämiseen ympäristön siisteyden valvonnassa. Keräämättä jätettyjen jätösten avulla siisteydestä piittaamaton koiranomistaja voidaan paikantaa ja häntä voidaan sakottaa. Julkisuutta tällaiselle teknologialle saadaan helposti koirista tehdyillä ”etsintäkuulutuksilla”:

PooPrints UK Poster

Asialla on tietysti olemassa vakavampi puolensa. Valvontaa käytetään yleisesti turvallisuuden ja oikeuksien takaamiseen, mutta koirien liikkumisen ja toiminnan rajoittamisella ei vaikuteta myönteisesti niiden oikeuksiin ja turvallisuuteen. Jätösten myötä alueelliset koirakiellot voivat lisääntyä nopeasti ja näin ollen kaupungissa asuvia koiria saatetaan sulkea sosiaalisen elämän ulkopuolelle. Rajoitteiden lisääminen ja koiramaisuuksien vähentäminen johtavat helposti umpikujaan, vaikka kontrollin lisäämistä perustellaan usein koiran tai jonkun toisen turvallisuuden takaamisella.

Tällainen kehäpäätelmä on yksi taustasyy sille, miksi lemmikkikoirista luovutaan niin helposti. Miljoonia lemmikkikoiria ympäri maailmaa luovutetaan yksityiskodeista eläinsuojelukeskuksiin vuosittain. Kansallisilla tasoilla eutanasian osuus koskee jopa neljännestä noista koirista, koska tarhat täyttyvät nopeasti. Koiran adoptio saatetaan myös tehdä kuin heräteostos ja koiraan sitoutuminen vastaa tällaista hetkellisyyttä. Samaan aikaan on mahdollisuus hankkia myös koiranpentu, joiden tulevaisuus näyttää yhä todennäköisemmin johtavan perheen menettämiseen. Lemmikkieläimet ovat siis osin samanlaisen kuluttamisen kohteina kuin kodinelektroniikka, vaikka ne herättävät ihmisissä monenlaisia tunteita ja voimakasta kiintymystä.

Aiheeseen liittyen voit lukaista The Guardianin verkkolehden artikkelin:

Should we stop keeping pets? Why more and more ethicists say yes

Koiralla on aina paikka yhteiskunnassa 

Koirat valloittavat sydämiä, saavat ihmiset kiintymään itseensä ja onnistuvat pitämään paikkansa yhteiskunnassa luultavasti aina. Ne saavat tietämättään osallistua kulutusvalintoihin esimerkiksi valitsemalla ystävällisen eläinlääkärin, harrastuspaikan sekä ulkoiluvälineet. Kasvatusideologinen muutos näkyy myös koirien kohtelussa ja monet koirat vaikuttavatkin erityisen hyväosaisilta, jos tarkastellaan niiden elinympäristöä, ravintoa, terveydenhuoltoa ja lähipiirin kanssaeläjiä.

Koiriin kohdistetaan ihmiselle itselleen tärkeitä käytännöllisiä kasvatuksellisia periaatteita, joiden myötä esimerkiksi lannistaminen ja pahoinpitely vähenevät, vaikka niitä olisi itse koettu. Tasapaino löytyy lopulta omien asenteiden ja koirien tarpeiden yhteensovittamisesta. Koirien tutkiminen on periaatteessa hyvin helppoa, koska koiraihmiset osallistuvat mielellään tutkimuksiin ja kertovat koiristaan avoimesti.

Esimerkiksi tähän tietokantaan kerätään koiran- ja kissanomistajien antamia vastauksia lemmikkiensä käyttäytymisestä ja persoonallisuudesta:

C-BARQ

Eläinkoulutus tekee vasta tuloaan

Varsinainen eläinten kouluttaminen ei toistaiseksi kuulunut konferenssin ohjelmaan. Eläinkoulutuksen menetelmät ovat usein niin yksinkertaisia, vanhanaikaisia tai eläimille haitallisia, etteivät ne herätä tutkijoiden kiinnostusta. Etenkään silloin, jos niiden rinnalle tuodaan kognitiotutkimus koirien ongelmanratkaisukyvystä ja sosiaalisesta oppimisesta. Positiivisen vahvistamisen olemassaolo ja laboratoriossa toimiminen eivät vielä riitä, avoimesti ja tarkasti avattuja sovelluksia tarvitaan kenttätyöhön edelleen.

Positiiviseen vahvistamiseen perustuva koulutus sai ansaitsemaansa kritiikkiä, kuten muutkin koulutusmenetelmät. Kouluttamista ei nähdä aina koiran vapautta lisäävänä asiana, koska kouluttamisen tavoitteena on yleensä hyödyttää jotain toista kuin koiraa itseään, eikä koira voi aina valita kouluttamiseen osallistumista. Juuri tuo koiran käyttäytymisen jatkuva hyödyllisyys ihmiselle tulisi omasta mielestäni poistaa lemmikkinä eläville koirille asetetuista odotuksista. Lemmikkinä elävän koiran käyttäytymistaipumukset korostuvat yhdessä eletyssä arjessa, eikä koiralle normaali käyttäytyminen ole välttämättä lainkaan ruuhkavuotisten perhe- ja työelämään sopivaa. Työ- ja harrastuskoirille valituissa lajeissa tai ympäristöissä usein huomioidaan koiralle tarkoituksella jalostetuille ominaisuuksille sopivat elinolosuhteet, joka vähentää ristiriitoja käyttäytymistarpeiden ja niiden täyttymisen välillä.

Kouluttamiselle ehdotettiin erilaisia tavoitteita, joista osa muistuttaa eläinten oppimisen perustutkimuksen soveltamisesta tänä päivänä. Koiran käyttäytyminen tulisi esimerkiksi nähdä ilmaisuna siitä, mitä koira haluaa tai tarvitsee eri tilanteissa. Kouluttamisen tavoite ei siis olisi saada koiraa vain toimimaan ihmisten mielihalujen toteuttajana, eläinkatselun kohteena ja ihmisten mekaanisena viihdyttäjänä. Kouluttamisen ykköstavoite olisi opettaa koira kommunikoimaan ympäristönsä kanssa sopeutumista edistävillä tavoilla. Ja se edellyttää toimijuutta.

Positiivisen vahvistamisen eli palkitsemiseen perustuvat menetelmät ovat saaneet vastaavanlaista kritiikkiä jo pitkään. Tämä johtuu perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen tarkkuuseroista. Ylipäätään koirien kouluttamiseen liittyvä soveltava tutkimus on vasta siinä vaiheessa, että verrataan lähinnä palkkioiden ja rankaisujen käytön aiheuttamia eroja. Positiivista vahvistamista käytetään paljon ja sitä on kokeiltu hyvin luovasti erilaisiin tavoitteisiin, mutta vain harvoin koulutussuunnitelma on tarkka ja muidenkin toistettavissa. Käyttäytymisanalyysilla on kuitenkin erinomaiset edellytykset osallistua kriittisen eläintutkimuksen parissa käytävään keskusteluun, millaista hyvä kouluttaminen ja vuorovaikutus eläinten kanssa olisi lähtökohdiltaan, tuloksiltaan ja etenkin kaikille avoimena prosessina.

Nähdäkseni koiran uteliaisuus voisi olla keskeisin lähtökohta kouluttamiseen. Silloin koira käytännössä pääsisi tekemään juuri sellaista työtä, mihin se osoittaa kiinnostusta. Samalla se pääsee opettelemaan sellaisia tehtäviä, jotka aktivoivat sen ongelmanratkaisukykyä. Erään väitöstutkimuksen tutkimuskysymyksiin kuuluikin, voitaisiinko ihmisten moraalista vastuunottamista parantaa käytännön tasolla ja juuri koirien avulla. Tämänkaltaiset kysymykset suorastaan kutsuvat käyttäytymisanalyysin osallisuutta, sillä käytännön kuvaaminen ja arvioiminen mahdollisimman tarkasti pitkällä aikavälillä kuuluvat tieteenalan vahvuuksiin.

Lopuksi

Ihmisen pitkäkestoinen sitoutuminen lemmikin hoitoon ja hyvinvointiin edellyttää lajienvälisten erojen ja samankaltaisuuksien tarkentumista. Aivan käytännön tasolla voidaan esimerkiksi harjoitella koirien kanssa leikkimistä. Jos yksi ihminen onnistuu leikkimään koiran kanssa yhtä vuorovaikutteisesti sekä lelujen avulla että ilman, koira käyttäytyy oletettavasti turvallisemmin seuraavan ihmisen kohdatessaan. Toistuvista kokemuksista muodostuu ennakoinnin kierre ja se toimii yhtä tehokkaasti myönteisen kuin kielteisen suhtautumisen kohdalla.

Vielä lopuksi voin Erika Baueria, Marc Bekoffia, Alexandra Horowitzia, Ádàm Miklósia ja Barbara Smutsia mukaillen todeta, että koirien leikeissä

  • käytetään leikkikumarruksia aloitteina ja varmistuksina,
  • rooleja vaihdetaan kesken leikin,
  • itsensä voi turvallisesti kaataa selälleen ja tehdä heikon näköiseksi,
  • kannattaa aina varmistaa leikkikaverin ymmärtävän omat aikeet ja
  • saa paheksua epäkohteliasta käyttäytymistä.

Jotta koirat ymmärtäisivät tekomme, meidän kannattaa kysyä kelpaavatko tavoitteemme niille, varmistaa oman toimintamme rehellisyys ja kieltäytyä koirien satuttamisesta. Etenkin silloin, kun perustelemme tekojamme tulevaisuuden turvallisuudella.

© Jirka Vierimaa