Eläinkoulutusseminaari Tampereella

Julkaistu 10.2.2019 | Kirjoittanut Jirka Vierimaa

Tampereen yliopistossa järjestettiin eläinkoulutusseminaari lauantaina 9.2.2019. Esiintyjät olivat Suomen ensimmäisessä käyttäytymisanalyysiperusteisessa eläinkouluttajakoulutuksessa opiskelleita ja he esittelivät seminaarissa tuoreita opinnäytetöitään. Tällä kerralla vain osa opiskelijoista oli esiintymässä ja muut yleisössä kannustamassa. Toivottavasti saamme käynnistettyä tästä vuosittain toistuvan perinteen ja kuulemme myöhemmin lisää mielenkiintoisia ajatuksia ja opinnäytetöiden tuloksia. Seminaaripäivä koostui kymmenestä vartin mittaisesta esitelmästä eli yleisölle oli tehty aika kattava tarjoilu loskaiselle lauantaille.

Ensimmäisenä seminaariesityksenä oli Satu Mäkisen Motivaation puute – Koiran vai omistajan vika? Hän listasi ja arvioi erilaisia vaihtoehtoja, miten vaikeasti motivoitavissa olevaa koiraa saisi tavoittelemaan palkkioita ihmiseltä. Kotiin vietäväksi tuli hyvä muistutus: Vahvisteen laatu on määrää tärkeämpi asia! Ja monta huutomerkkiä! Skinneriä tuntevilla tällainen herättelee myös lievää hifistelyintoa ja mielijohdetta täydentää, että myös vahvisteen toimittamisen tapa on määrää tärkeämpi asia.

Seuraavaksi Sandra Hänninen otti käsittelyynsä jo valmiiksi lämmitellyn yleisön esityksellä Kun kuljetustraileri kammottaa – defensiivisesti ehdollistuneen hevosen koulutus positiivisen vahvistamisen avulla. Tutkimustulosten myötä kävi kyllä selväksi, miksi hevosten lastausongelmat ovat niin yleisiä. Varsinainen koulutusosio oli kiinnostava ja yksityiskohtainen yhdistelmä naksutinkoulutusta ja elekielen tulkitsemista.

Katkeamattoman ilmaisukäyttäytymisen kouluttamisesta esitelmöi Tommi Mäkelä. Aihe kiinnosti aivan varmasti kaikkia hajutyöskentelystä kiinnostuneita koiraharrastajia. Tommin esityksestä sai havainnollistavasti kiinni, miltä ero koirien vahvistehistoriassa voi näyttää. Vaikka jokainen tietää, että vähemmän harjoitellut koira osaa luultavasti vähemmän kuin enemmän harjoitellut koira, ilmiön voi ottaa myös tarkempaan syyniin.

Kykenetkö kynnelle? kysyy Janica Raudasojan ensimmäinen luentodia, kun hän aloittaa esityksensä kynsienleikkuun opettamisesta positiivisen vahvistamisen avulla. Aihe kiinnostaa itseäni valtavasti, koska fokus oli valinnanmahdollisuuksien tarjoamisessa, jotta koira tietäisi voivansa poistua tilanteesta milloin tahansa. Tavoitteena on, ettei se kuitenkaan halua poistua, vaan viihtyisi toimenpiteessä. Treenipaikalla koiralle on tarjolla ihminen ja kynsisakset, eikä sen kiinnostusta aiheuteta houkuttelemisen ja harhauttamisen avulla. Tilanteen kulkuun vaikuttaminen on ennen kaikkea työturvallisuutta lisäävää ja eläimen stressiä vähentävää. Mieleni tekee vielä lisätä, että eläinoikeuksien näkökulmasta siinä huomioidaan esimerkillisesti eräs keskeisimmistä toimintavalmiuksista.

Käytännön koulutustulosten monipuolisen kattauksen jälkeen tutkijataustainen Heli Väätäjä sai yleisön naurahtamaan yllättämällä heidät melko monipuolisella ja -mutkaisella kaaviolla. Esityksen nimi oli Ketjuanalyysin ja Five Domains –hyvinvointimallin hyödyntäminen koiran aggressiivisen käyttäytymisen analyysissä ja hoidossa. Ketjuanalyysi on järeä työkalu, ja se riittänee esittelyksi. Five Domains -malli voi nimeltään muistuttaa Five Freedomsia, mutta kyse ei ole korvikkeesta tai päivityksestä. Negatiivisista kokemuksista vapauttamisen sijaan eläimille pyritään ennemmin mahdollistamaan paljon myönteisiä kokemuksia. Lisäksi mallissa huomioidaan yksilöllisen kokemuksen näkökulma. Heli visualisoi näiden kahden mallin yhdistämistä aggressiivisesti käyttäytyvän koiran avulla. Yksinkertaistettuna: jos koti on rauhaton elinympäristö, koira nukkuu huonosti, jolloin koiran univaje johtaa hyvinvointiongelmiin ja tämä vyyhti näkyy sen käyttäytymisessä.

Päivä jatkuu seuraavalla kysymyksellä: Onko koiran ohjattavuus synnynnäinen vai opittu käyttäytyminen? Nina Källin esitelmä liittyy hänelle läheiseen agilityharrastukseen ja ajatukseen siitä, kuinka luontaista ihmisen eleiden seuraaminen ja/tai ymmärtäminen koiralle oikeastaan on. Itse asiassa käyttäytymisanalyysin tärkeimpiä kysymyksiä on, missä kohdassa menee operantin ja respondentin käyttäytymisen raja. Nina osoitti opinnäytteessään, että ainakin tässä tapauksessa koira valitsi ennemmin lelun kuin ohjaajan eleet. Täysin luontaisesta, kaikkiin koiriin sisäänkoodatusta systeemistä ei siten voi olla kyse. Huvittelen esityksen aikana itsekseni ajatuksella koirien älykkyystestistä, jossa arvioidaan koiran tulkintaa ihmisen tekemistä käsillä osoitteluista: katsooko koira osoittavaa kättä vai osoittavan käden suuntaan?

Uudet ja vaikeatkin asiat voidaan oppia toistojen avulla. Siksi funktionaaliseen analyysiin tutustuminen tehtiin yleisölle mahdollisimman helpoksi. Seuraavat kaksi peräkkäistä esitystä käsittelivät funktionaalista analyysia ja esiintyjinä oli Emmejä. Vaikka joku muistaisi jälkikäteen vain toisen Emmin version funktionaalisesta analyysista, niin oikein meni silti! Funktionaalinen analyysi on käytännössä koiran käyttäytymisen syyn jäljittämistä. Analyysissa kokeillaan erilaisten seurausten avulla, mikä vahvistaa ongelmallista käyttäytymistä kaikkein eniten. Moni koiranomistaja arvaa kolmasosan tai puolet syistä ja funktionaalinen analyysi on sopiva väline tarkentamaan tätä arviota.

Ensin Emmi Saarinen kertoi eläinsuojeluyhdistyksen kanssa yhteistyössä tekemästään analyysista. Analyysissa selvitettiin, miksi koira haukkuu vieraille ihmisille. Kun syyksi löytyi välttämiskäyttäytyminen, vieraan poistuminen voitiin tulkita koiralle palkitsevaksi. Varsinainen interventio ei voi kuitenkaan keskittyä kaikkien uhkaavien tekijöiden toistuvaan poistumiseen, jos koira haukkuu neljän minuutin aikana yli 400 kertaa. Lopulta koira jäisi tyhjiöön, josta ei voi poistaa enää mitään. Paitsi, että koira haukkuisi silti, jos kyseinen käyttäytyminen ei olekaan tilannesidonnaista, vaan automaattisesti eli itseään toistamalla vahvistuvaa. Interventiota ei muutetakaan tällöin monimutkaisemmaksi, vaan palataan tarkastelemaan hyvinvointitekijöitä. Ennen harjoituskertaa kunnon lenkki ja kävelylenkit tauoilla yhdistettynä tehokkaaseen kouluttamiseen toivat Emmin opinnäytteessä parhaan lopputuloksen. Käyttäytymisen muuttamisessa oman toiminnan tärkeysjärjestystä voi kerrata tarkastelemalla Susan Friedmanin Humane Hierarchy -mallin avulla. Se myös havainnollistaa, että positiivinen vahvistaminen tarvitsee taustavoimikseen terveen eläimen ja toivottua oppimista edistävän harjoitusympäristön.

Emmi Hakio esitteli puolestaan funktionaalisen analyysin hyödyntämistä koirien ohitusongelmien yhteydessä. Vaikka koira rähjäisi vastaantulijalle vähiten saadessaan makupaloja ohituksissa, se ei tarkoita makupalojen olevan paras mahdollinen vaihtoehto. Esimerkiksi vastaantulijoita pelkäävä koira tarvitsee pakomahdollisuuden ohitustilanteesta. Jos pako on yksilön toistamalle rähjäämiselle tehokkain vahviste, sen avulla voidaan vahvistaa myös jotain tilanteisiin sopivaa käyttäytymistä. Loogista! Koulutusvideoiden perusteella täytyy antaa vähän lisäpisteitä ihmisten sinnikkyydestä, kun jaksoivat tuulisessa ja sateisessa säässä keskittyä koirien ohitusongelmien purkamiseen.

Onko pakko auttaa? Koiran hyvinvointi eläinavusteisessa terapiatyössä oli Mirva Paasosen esityksen aihe. Hän selvitti terapeutteja haastattelemalla, millaisia hyvinvoinnin riskejä työ sisältää koirille ja kehitti sen perusteella kolmen tukitaidon kokonaisuuden. Näiden taitojen avulla koira voi esimerkiksi poistua tilasta itse tai ohjattuna. Koira voi myös tarjouksen saatuaan tulla siliteltäväksi tai kieltäytyä tarjouksesta. Tällaisten valintatilanteiden opettaminen tarkoittaa sitä, että koira tunnistaa molempien vaihtoehtojen seuraukset ja valitsee niiden väliltä. Kahden ihmisen kanssa asuva koira toimisi opettamattakin näin, jos toinen ihmisistä rapistelee jääkaapilla ja toinen istuskelee sohvalla. Valintojen tekeminen on koirille hyvin arkista, mutta työssä huolellisesti koulutettu valintojen tekeminen voi ennaltaehkäistä potentiaalisia riskitilanteita ja purkaa ne ennen tapaturmia. Ja sitä paitsi, koirakin tarvitsee työhönsä huolellisen koulutuksen.

Viimeisenä kuultiin ja nähtiin kädellisten elämästä. Merja Wahlroos kertoi Korkeasaaren Amazoniatalon valkopääsakien, pikkumarmosettien ja kulta- sekä keisaritamariinien hyvinvoinnin parantamisesta olosuhteita muuttamalla ja hoitotoimenpiteisiin kouluttamalla. Mielestäni Merjalla oli ihanteellinen asennoituminen tähän projektiin, sillä hän selitti aivan avoimesti, mikä näiden eläinten elinoloissa ja kohtelussa oli auttamatta vanhentunutta ja muutosta vaativaa. Toivottavasti kukaan ei ollut päivän päätteeksi niin poikki, että tällainen olisi jäänyt huomaamatta. Apinoille tarjottiin virikkeiden lisäksi myös mahdollisuus hoitajien saapumisen ennakointiin selkeän kommunikoinnin keinoin – oveen koputtamalla ennen tiloihin astumista. Tämä oli vain yksi monista Merjan osoittamista esimerkeistä, ettei asioita tarvitse tehdä vanhalla, silloin joskus hyväksi ajatellulla tavalla. Oveen koputuksen kuultuaan apinoilla on hetki aikaa mennä halutessaan toiseen tilaan, jos ne jännittävät hoitajia. Toisin sanoen, niitä ei yllätetä.

Meidän koko ryhmämme mielestä tämä seminaari oli erinomainen aloitus käyttäytymisanalyyttisen eläinkoulutuksen esittelylle. Itselleni tässä tuntui sulkeutuvan yksi ympyrä siitä hetkestä, kun kirjoitin ensimmäisen päivän aikana yli 6000 lukijaa tavoittaneen blogitekstin Suomen ensimmäisen yliopistollisen eläinkouluttajakoulutuksen alkamisesta. Seminaariesitykset osoittivat, että toteutamme eettisesti kestävää, eläinten hyvinvointia edistävää ja tuloksekasta eläinkoulutusta. Tällaisille tavoitteille vain mielikuvitus on rajana.

© Jirka Vierimaa