Koirakuiskaaja – antisankari ja vedenjakaja

Julkaistu 13.7.2020 | Kirjoittanut Jirka Vierimaa

Vuosina 2004–2012 tuotettiin tv-sarjaa, jonka olisi uskonut epäonnistuvan pahan kerran. Koirakuiskaaja Cesar Millanilla ei ollut akateemista koulutusta väitteidensä ja asiantuntijana esiintymisensä tueksi, hän ei ollut edes erikoistunut eläinten kouluttamiseen ja hän käytti toisten ihmisten lemmikkikoirien kanssa pakko- ja rankaisukeinoihin perustuvia koulutustapoja. Tervettä järkeä monimutkaistuvaan ja tieteellistyvään koirien kouluttamiseen peräänkuuluttaen ja samalla sen täydellisestä puuttumisesta huolimatta hänestä tuli äärimmäisen suosittu. Samaan aikaan palkitsemiseen perustuvat koulutusmenetelmät ja koirien yksilöllisten piirteiden tutkimus olivat jo hyvässä nosteessa. Moni ihmettelee edelleen, mihin koirakuiskaajan suosio oikein perustui.

Pelastava elämänvalmentaja

Todellisuudessa Millan oli saavuttanut oman versionsa amerikkalaisesta unelmasta ja edennyt ryysyistä rikkauksiin. Hänen hahmonsa oli taitavasti rakennettu ja kerrottu, edustavasti rodullistettu ja sukupuolitettu, ilman erityistä historiaa koirien tai muiden eläinten parissa. Koirakuiskaaja perustui muutosohjelmaformaattiin, jossa ihmiset nähdään muuntuvina ja muokattavina. Muutosohjelmia on tehty muun muassa laihduttamisesta, pukeutumisesta ja sisustamisesta, yleensä päivittäisiä valintoja koskevista aiheista. Koirakuiskaajassa seurattiin, miten koiranomistajia muokattiin palauttamaan itse tasapaino elämäänsä, kun eläinten kanssa kommunikoinnin lahjasta nauttiva Millan oli ensin näyttänyt siihen mallia. Oman elämän ja tunteiden hallinta kuuluivat olennaisesti tv-sarjan tavoitteisiin. Koirat olivat sarjassa mukana ensisijaisesti huomion ja keskustelemisen kohteina sekä aiheuttamassa kielteisiä tunteita ja häiritsemässä kotielämää.

Muutoksen tekemisen lopputavoite perustui normiin, jonka Millan määritteli selkeästi. Ihmisen käyttäytyminen aiheuttaa laumassa epätasapainon, joka johtaa koiran käyttäytymisen ongelmiin, kuten aggressiivisuuteen ihmisiä kohtaan. Jos ihmisen ongelmat ratkaistaan, koiran ongelmat ratkeavat automaattisesti sen myötä. Ja kun ihmisen ongelmat ratkaistaan, lemmikkikoira säilyy hengissä eikä sitä tarvitse nukuttaa pois. Koirakuiskaamisessa pelattiin isoilla tunteilla ja isoilla rahoilla. Millan sai kansanmiehen statuksellaan oikeuden diagnosoida niin koiran kuin sen omistajan ongelmien syyn.

Kokonaisvaltainen paradoksi

Koirakuiskaajan lähestymistapa sisältää väitteen, ettei koirilla ole persoonallisuutta, historiaa, muistia, tapoja tai asioita, mitkä kiinnostavat, ilahduttavat tai pelottavat niitä. Tai ainakaan näillä ominaisuuksilla ja kyvyillä ei ole lopputuloksen kannalta mitään väliä, koska käytössä on vain yksi ratkaisu. Koulutusmenetelmiä ajatellessani en ole aiemmin oivaltanut, että jos koirien kouluttamisesta unohdetaan koira ja sen kokemus menetelmästä, asiat pysyvät yksinkertaisempina ja ihmisen toiminta varmemmin johdonmukaisena. Koirakuiskaajan taustajoukot olivat kaikessa vastuuttomuudessaan talousneroja, koska tuon älyttömältä kuulostavan idean he myivät yli 100 maahan. Sellaista on affektiivinen kapitalismi. Koirakuiskaamisessa korostetaan lajienvälistä hierarkiaa: ihmisen tunteet, tarpeet ja päätökset ovat aina kaikkein tärkeimpiä. Koirakuiskaamisen lopputuotteeksi povataan asiakkaan kokemaa hallinnan tunnetta, itsenäistä päätösten tekemistä omassa elämässä ja yksilönvapauden korostumista.

Koiranpitoon liittyy, kuten kaikkiin elämän osa-alueisiin, valtava määrä erilaisia normeja. En yritä väittää normien olevan täysin turha tai haitallinen asia. Olen kuitenkin huomannut, että koiria koskevien normien tapauksessa kyse on tavallisesti vain koiraobjekteista, joilla ei ole toimijuutta ja persoonallisuutta. Kaikki on mustavalkoista ja äärimmäisen yksinkertaistettua: Koirat joko aiheuttavat vaaraa/haittaa/häiriötä tai eivät aiheuta, ne joko ovat tai eivät ole. Ne saavat elää tai joutuvat kuolemaan. Kyse on aina ja yksinkertaisesti siitä, tekeekö ihminen oikein vai väärin. Oikea mielentila johtaa itsevarmaan toimintaan, jonka avulla saa koiran luottamuksen ja jonka myötä käyttäytymisongelmat poistuvat. Meidät ihmiset saadaan todistetusti katsomaan televisiosta koirien lyömistä ja potkimista, jos meille luvataan myönteisiä tunteita.

Yhteistyössä koiran kanssa oppiminen ja koirien kouluttamisen suhteuttaminen eri ikäisten ihmisten opetus- ja valmennusmenetelmiin edellyttävät tietoisuustaitojen harjoittelua, oman keskeneräisyyden hyväksymistä, ratkaisukeskeisiä ajattelutapoja, vuorovaikutustaitojen harjoittelua ja empatiaa. Koira lemmikkinä on tieteellistetyissäkin näkökulmissa ihmiselle toinen, mutta ei alistettu, vaan merkityksellinen toinen. Koirakuiskaajan jälkeen olemme aloittaneet siirtymisen negatiivisesta hyvinvointikäsityksestä ja sen korostamisesta elämän säilyttämisen peruspilarina positiiviseen hyvinvointikäsitykseen, josta voi olla mielekkäämpää puhua elämänlaadun kautta.

Elämänlaatu koostuu tapahtuneista ja säännöllisesti toistuvista asioista, jotka ihminen on tehnyt koiralle mahdolliseksi ja jotka koira on ihmisen kanssa kokenut. Hyvinvoinnista, tai koetusta elämänlaadusta, on tullut koiran ja ihmisen välistä, jolloin yhden hyvinvointia ei haluta kohentaa toisen kustannuksella. Tavoitteena on yhdessä eletty hyvä elämä eri osapuolille siitäkin huolimatta, että tarpeet ja intressit ovat usein erilaisia eivätkä aina kohtaa. Hyvä elämä tasapuolisesti kaikille lajista riippumatta voi kuulostaa hämmentävältä tavoitteelta ja se edellyttääkin hetkessä elämistä, itsen ja koiran päivittäistä kohtaamista. Samalla se on kuitenkin käytännöllisten harjoitusten huolellista opettelemista, jolloin ihmisen ja koiran toisistaan eroavat intressit saadaan kohtaamaan varmemmin.

Entä jos haluaa muutoksen, tunteet ja yhteistyön koiran kanssa?

Vaihtoehtojen löytäminen koirakuiskaamiseen ei tarkoita ainoastaan palkitsemisen ja rankaisemisen välistä kädenvääntöä. Millan tarjosi itsevarmuutta ja rauhallisuutta yksisilmäisenä ratkaisuna kaikkeen. Jos halu tuntea jollain tavalla on asetettu koirankoulutuksen lopputavoitteeksi, on ensin irtaannuttava ihmiskeskeisyydestä ja keksittävä sekä ihmistä että koiraa huomioiva tavoite. Tavoitteen on hyvä olla käytännöllinen ja molempien käyttäytymiseen perustuva, jolloin haluttu tunnetila voi olla onnistuneen harjoituksen seuraus. Tunnetilat muodostuvat ja kiertävät vuorovaikutuksessa, eikä niiden tapahtumista voi käsikirjoittaa ennalta, vaan niitä harjoitellaan ja opitaan tunnistamaan vuorovaikutuksessa. Koirankoulutuksessa tulisikin välttää massamediassa keksittyjen ja julistettujen tuntemissääntöjen toistamista.

Tieteellistetty näkökulma oppimisesta, yhteistyöstä ja vuorovaikuttamisesta tarkoittaa päättymätöntä prosessia. Koirakuiskaamisen lähtökohtana on koiran ongelmakäyttäytyminen ja Millanin ratkaisuna tähän on nopean muutoksen tekeminen. Millanin järkeilyä käyttäen tieteellistetty näkökulma tarkoittaisi koiran ongelmakäyttäytymisen jatkumista yhtä pitkään kuin mitä ihmisen joksikin muuttumiseen menee eli loputtomasti. Jos on omaksunut Millanin asettaman normin siitä, millaista koiran kanssa elämisen pitäisi olla, tieteellistetty näkökulma kuulostaa monimutkaiselta, tuloksettomalta ja antiterapeuttiselta. Oikean elämän tilanteissa työskentelevien kouluttajien tulisikin huomioida, että asiakkaan tarve nopealle muutokselle on usein suuri. Selkeiden välivaiheiden varaan rakentuvat käytännön harjoitukset helpottavat aikapaineen kanssa ja samalla asiakas pystyy keskittymään helpompiin välitavoitteisiin etäisempien lopputavoitteiden sijaan.

Koirakuiskaajan menestystä ei jarruttanut tosiasia, että tv-sarjassa esitetyt koulutusmenetelmät ja tavoiteltu vuorovaikutussuhde koirien ja ihmisten välillä eivät saaneet lainkaan tukea tieteellisiltä yhteisöiltä ja tutkimuksilta. Päinvastoin ohjelman negatiivisia vaikutuksia koirien kohteluun siivotaan systemaattisesti edelleen sekä käytännön koulutuksessa että akateemisessa tutkimuksessa. Se kertoo, kuinka tärkeää meille ihmisille on hallita tunteitamme ja ohjata oman elämämme kulkua. Niin tärkeää, että oma lemmikkikoirakin saatetaan jyrätä pois niiden edestä. Jos painotamme muutoksen tekemisessä koirat sivuuttavien tunteiden sijaan käytännöllisiä tavoitteita, joita kohti harjoitteleminen on jaettu selkeisiin välivaiheisiin, saamme kaksi asiaa samaan aikaan. Valitsemme tehokkaimmat menetelmät, jotka sattuvat olemaan palkitsemiseen perustuvia ja koiraystävällisiä. Siinä ohella huomaamme pystyvämme tekemään muutosta yhdessä koiran kanssa ja opimme luottamaan itseemme paremmin jokaisen harjoituskerran myötä.

Lopuksi

Koirien koulutuksessa pyörii kaikenlaisia tunteita ja monet tietävätkin, miten syyllistävästi koirien ongelmakäyttäytymisestä yleisesti puhutaan. Oli ilmiselvää, että syyllistämistä hyödyntävä ja ongelmiin suoran ratkaisun tarjoava tv-sarja menestyy. Mutta kyse ei koskaan ollut koirista tai niiden kouluttamisesta. Isolla tuotantoyhtiöllä oli kyllä resurssit saada käsiinsä uusinta tietoa ja parhaat asiantuntijaverkostot – he eivät vahingossa ja typeryyttään ohittaneet naksutinkoulutusta ja kognitiotutkimusta.

Sen sijaan, että jokin koulutustapa oikeutettaisiin pelkällä koiran elämän jatkumisella, voidaan valita koiran elämän jatkumista ja hyvää elämänlaatua varmistava koulutusmenetelmä. Normatiivisten väitteiden ja harhauttavan tunteisiin vetoamisen tunnistamisen kanssa tarvitaan nokkeluutta ja hereillä pysymistä, jotta koirakuiskaaminen ja tieteellistetty koirankoulutus eivät asettuisi toistensa vastakohdiksi tai ylipäätään tasavertaisiksi. Sitä ne eivät ole, sillä koirakuiskaaminen tapahtui ihmisiä puhuttelevassa muutosohjelmassa ja koirankoulutus on kahden eri lajin edustajan välistä vuorovaikutusta.