Miksi osaava harrastuskoira turhautuu?

Julkaistu 14.6.2018 | Kirjoittanut Jirka Vierimaa

Palkkioita käyttämällä saadaan parhaat koulutustulokset. Näin sanoo tiede, kokemus ja maalaisjärki. Miksi sitten osaava ja kilpailuissa kokenut, palkkioiden avulla koulutettu harrastuskoira alkaa vinkua, kadottaa työhalunsa tai kehittää itsenäisesti omat kisarutiininsa?

Aina, kun käytetään palkkioita ja ohjataan koiraa toistamaan harjoituksia kaavamaisesti ohjaten, ollaan potentiaalisesti tekemisissä turhautumisen kanssa.

Tässä artikkelissa kiinnitän huomioni koiran turhautumiseen tavoitteellisen kouluttamisen haittavaikutuksena. Periaatteessa turhautuminen on pieni harmi verrattuna pelkoihin, aggressioon, opittuun avuttomuuteen tai ahdistuneisuuteen. Uskon kuitenkin sen varhaisen tunnistamisen ja etenkin ratkaisemisen olevan hyvin merkityksellistä niille, jotka haluavat harrastaa koiriensa kanssa tavoitteellisesti.

Käytän teknisen näkökulman valottamiseen kahden yleisen ja keskenään erilaisen vahvistusaikataulun vertailua. Tämä auttaa ymmärtämään, mitä ulkoisten, ihmiseltä tulevien palkkioiden todennäköisyydelle tapahtuu koulutuksen edetessä. Vahvistusaikataulujen avulla esittelen kolme palkitsemiseen liittyvää syytä, miten turhautuminen voi muodostua tavoitteellisessa koiraharrastuslajien kouluttamisessa.

Tavoitteelliseen, kilpailuihin ja kokeisiin johtavaan harrastamiseen kuuluu yhtenä osana menestys tai ainakin sen tavoittelu. Kerron lopuksi, mitä menestys on oppimisen ja yksilön näkökulmasta tarkasteltuna ja miten koira voi menestyä jokaisessa harjoitustilanteessa – ja näin ollen myös kokeissa ja kilpailuissa.

Jatkuva vahvistus – palkkio jokaisesta onnistumisesta

Jatkuva vahvistus (continuous reinforcement, CRF) tarkoittaa, että uusia taitoja, tehtäviä ja liikkeitä opetettaessa koiraa palkitaan jokaisesta onnistumisesta. Etenkin koulutuksen alkuvaiheissa, joissa tavoitetta vasta lähestytään, koiraa palkitaan jo onnistumisen suuntaisesta yrittämisestä eli osittaisesta onnistumisesta. Koiran taidot määrittävät, mikä lasketaan onnistumiseksi eli miten ihmisen asettaa koiralle kriteerin palkkion saamiseen.

Käytännön esimerkki noutokapulan palautuksen harjoittelemisesta: Noutokapula tiputetaan maahan ja koira nostaa sen. Koira tulee kapula suussa istumaan ihmisen eteen, pitää katsekontaktia ja puree kapulaa yhtäjaksoisella pito-otteella. Jokainen tällainen onnistuminen palkitaan, jotta palautusasentoon hakeutuminen muuttuu koiralle varmasti palkitsevaksi tavaksi. Tässä tehtävässä ihmiseltä tulevan palkkion todennäköisyys on 100 % silloin, kun koira osaa tehtävän ja pystyy sen kokonaisuudessaan suorittamaan. Jatkuvaa vahvistusta käytetään, kun halutaan koiran motivoituvan jostain ja yhdistävän oman toimintansa ulkoisiin palkkioihin.

Kuvitellaan tilanne, jossa koiralle on opetettu useita liikkeiden osia jatkuvan vahvistuksen avulla. Liikkeiden osien suorittaminen on yhdistynyt palkkioihin ja niistä on tullut koiralle useiden harjoitusten myötä hyvin palkitsevia. Kokonaisen noutoliikkeen onnistunut opettaminen edellyttää, että ainakin perusasennossa istuminen ennen lähetystä, kapulan hakeminen ja palauttaminen sekä siitä irrottaminen ja seuraavaan liikkeen osaan siirtyminen ovat kutakuinkin yhtä palkitsevia koiralle. Jotta harjoittelu etenisi kohti kokeita ja kilpailuja, jatkuva vahvistus on muutettava joksikin.

Vaihteleva vahvistuskiintiö – palkkioita annetaan satunnaiseen tahtiin

Vaihteleva vahvistuskiintiö (variable ratio schedule, VR) tarkoittaa, että vasta tietyn toistomäärän jälkeinen onnistuminen vahvistetaan. Tällainen vahvistusaikataulu tuottaa hyvin tasaista ja varmaa suorittamista. Se on tehokas ja käytännöllinen väline satunnaiseen palkitsemiseen ja sopii siksi erityisen hyvin käyttäytymissarjojen opettamiseen – siis harrastuslajien kouluttamiseen!

Käytännön esimerkki noutoliikkeen harjoittelemisesta: Yksittäinen tasamaanouto on paloiteltu koulutuksen alkuvaiheessa viiteen osaan ja jokaista osaa varten on olemassa jokin ele-, sana- tai asentovihje. Näitä vihjeitä käytetään koiran ohjaamiseen, mutta koiraa palkitaan enää vain kaikkien viiden osan eli koko liikkeen yhtäjaksoisesta suorittamisesta. Tällöin kyse on jo vahvistuskiintiöstä, koska yhden osion jälkeen koiraa ohjataan seuraavaan ja siitä seuraavaan. Koira tekee viisi liikkeen osaa sarjamaisesti peräkkäin ja saa lopuksi palkkion. Vahvistuskiintiöstä tulee vaihteleva, jos kapulan luovutuksen jälkeen välillä jatketaan vielä eteenpäin tai koira palkitaan jo ennen kapulan luovuttamista. Isommassa mittakaavassa koira suorittaa yhden vihjeen avulla ennen palkkiota useampia esteitä, kokonaisia tehtäviä tai liikkeitä – vuorotellen enemmän ja vähemmän.

Kuvitellaan, että esimerkiksi noutaminen, juokseminen tai tarttuminen eivät olisi koiralle kovin luontaisia ja sisäisesti palkitsevia asioita. Noudon suorittaminen olisi silloin lähinnä ihmiseltä tulevan kannustuksen ja palkkioiden varassa. Yksittäisistä liikkeen osista saatujen palkkioiden todennäköisyys on silloin 100 %. Kun viidessä osassa opetettu tasamaanouto alkaa näyttää valmiilta liikkeeltä kokeita varten, ulkoisesti motivoivien palkkioiden todennäköisyys putoaa huimasti. Se on enää viidenneksen alkuperäisestä eli vain 20 %.

Jos jokaisen liikkeen kohdalla tapahtuu selkeä alennus palkkioiden todennäköisyydessä, eikä koiralla ole sisäistä motivaatiota niiden suorittamiseen, palkitsemisen vähentäminen alkaa muistuttaa koiralle palkkion poistamista. Palkkion poistaminen on käytännössä suorin ja tiukin koulutuksessa käytetty rankaisukeino.

Missä vaiheessa koira turhautuu?

Turhautuminen tarkoittaa yleisesti ottaen palkkiotta jäämisen vastustamista. Emotionaalisesti se vastaa pettymystä ja ärsyyntymistä, käyttäytymisenä turhautumisen ilmiasu voi näyttää jopa aggressiiviselta. Turhautumista vastaan kamppaillaan sinnikkyyden keinoin eli käytännössä koira on tottunut saamaan varman palkkion suorituksestaan. Myös itsenäinen ongelmanratkaisu voi hidastaa turhautumisen muodostumista, mutta toisaalta harrastuslajeissa koira yleensä tekee, mitä ihminen ohjaa sen tekemään. Tämä on yksi rakenteellinen seikka, joka kannattaa huomioida – se voi ennaltaehkäistä koiran turhautumista merkittävästi!

Kun palkkion saaminen alkaa näyttää epävarmalta, koira keskeyttää tehtävän suorittamisen tai jatkaa sitä vähemmän keskittyneesti. Turhautuminen häiritsee palkkion aktiivista tavoittelua opetetulla tavalla ja koira alkaa kokeilla jotain toista toimintatapaa. Ääntely on yksi yleisimmistä turhautumisen tunnusmerkeistä ainakin kolmesta syystä. Se on koiralle luontaista, se onnistuu myös tehtävän suorittamisen aikana ja sillä saa varmasti muutosta aikaan.

Liikkeiden kaavamainen suorittaminen opettaa koiran tunnistamaan, missä vaiheessa liikettä se saa palkkion. Vaikka koirat eivät osaisi todennäköisyyslaskentaa, ne oppivat nopeasti erilaisia järjestyksiä. Esimerkiksi hyppynoudon palauttamisesta ei voi saada välitöntä palkkiota, jos kapula on heitetty esteen taakse ja koiran tehtävänä on vielä odottaa ja istua. Turhautumiselle on tilaa, jos koiralle tärkein palkkio on ihmiseltä tuleva, epätodennäköinen ja monen vaiheen takana odottava loppupalkkio.

1. Kun tuttu palkkio katosi kauas horisonttiin

Ensimmäinen ja ehkä keskeisin koiraa turhauttava asia on palkkion todennäköisyyden muuttuminen. Muutos viestii koiralle, että ihmiseltä saatavan palkkion todennäköisyys vähenee tunnistettavasti, joko yllättäen tai rutiinin myötä. Koira alkaa esimerkiksi äännellä tai liikehtiä rauhattomasti noutosuorituksessa jo alussa perusasennossa istuessaan. Tästä onkin helppo päätellä, kumpi on koiralle palkitsevampaa, ennalta tunnistetun liikkeen alku- vai loppuosa.

Liian nopea muutos siirtää harjoituksen jatkuvasta vahvistamisesta eli palkkion 100 % varmuudesta suuresti vaihtelevaan vahvistuskiintiöön. Kun varmuus palkkiosta vähenee merkittävästi, palkkio yksinkertaisesti viivästyy, vaikka koira työskentelisi onnistuneesti ja opetetulla tavalla. Tällöin koira ei enää tunnista yhteyttä tehtävän ja palkkion välillä. Käsitys palkkion viivästymisestä muuttuu palkkion puuttumiseksi. Tämän ilmiön tunnistaa usein ääntelyn ja häiriöihin reagoinnin lisääntymisenä. Koira yrittää kyllä, mutta ei saa palautetta totuttuun tapaan. Muutos on liian suuri ja nopea, jotta koira ehtisi mukautua siihen.

2. Kun koira ei pysy ihmisen tahdissa

Toinen koiraa turhauttava asia on tilanteen eteneminen suoritustasosta riippumatta. Tämä tarkoittaa, että jotain ylimääräistä toimintaa vahvistetaan koko ajan. Yleensä se on kiirettä, käytännössä esimerkiksi ylimääräisiä askeleita tai liian pieniä korjausliikkeitä ja jatkuvaa lisäohjausta, jolloin harjoitus etenee koiran toiminnasta huolimatta.

Aluksi liikkeiden opettaminen osissa tapahtuu hallitusti ja koira voi oppia itsenäistäkin työskentelyä etäällä ihmisestä. Jos kouluttamisessa otetaan yllättäen liian suuria harppauksia ja koiran toivotaan vain pysyvän tahdissa, koira ajautuu harjoituksessa niin sanotusti liukuhihnalle. Silloin koulutustilanne etenee, vaikka koira tekisi jotain aiheen vierestä.

Kun johdonmukaisuus kohdistuu koiran teknisen osaamisen ja suorituskyvyn sijaan sääntöjen noudattamiseen ihmisten välisissä tilanteissa, oman koiran tahtiin hidastaminen vaatii kanttia. Koiran ollessa liukuhihnalla, vaihteleva vahvistuskiintiö eli satunnaisen toistomäärän jälkeen palkitseminen toteutuu edelleen. Tosin koira on saattanut tehdä jotain suoritukseen kuulumatonta ennen palkkiota ja omaksuu sen osaksi käyttäytymissarjaa. Näin tapahtuu myös silloin, kun koira on selvästi ihmistä nopeampi ja aktiivisempi esimerkiksi siirtymien ja hitaammin etenevien hetkien aikana.

Teknisesti kyse on kriteerin ennakoimattomasta nousemisesta tai laskemisesta. Tässä yhteydessä kriteeriä tarkastellaan vaihtelevien vahvistuskiintiöiden avulla eli esimerkiksi siten, kuinka monta liikettä koira suorittaa ennen palkkiota. Käytännössä vaihteleva vahvistuskiintiö voi muuttua koiran hidastuessa suuresta vielä suuremmaksi, jolloin koiralla ei ole realistisia mahdollisuuksia työskennellä tasaisella suoritusvarmuudella. Tämä johtaa oletettavasti haluttoman näköisiin tai yllättäen keskeytyviin kilpailu- ja koesuorituksiin.

3. Kun turhautuminen tulee kannattavaksi

Kolmas koiraa turhauttava asia on lisäohjeiden saaminen turhautumisen ilmentämisen seurauksena. Kun koiran suorituskykyä koetellaan esimerkiksi keston osalta, suoritus herpaantuu tehtävän jatkuessa liian pitkään. Jos koira näyttää niin sanotusti kyllästyvän ja saa välittömästi lisäohjeita, turhautumisen ilmentäminen on juuri muuttunut kannattavaksi.

Motivaatioon kuuluu kaiken palkitsevan aktiivinen tavoittelu, jolloin ihmisen on syytä ohjata koiraa tarkasti ja suunnitella harjoitukset etukäteen. Turhautumisen ilmentämistä ei kannata vahvistaa, koska turhautumisen helpottaminen on kokeissa ja kilpailuissa käymisen kannalta todella huono palkkio. Sadat hyvät harjoituskerrat voivat menettää merkitystään valitettavan nopeasti, koska turhautumisen helpottuminen on ensiarvoinen tärkeää kaikille, jotka ovat turhautuneita. Turhautumisen helpottuminen on itse asiassa niin tavoiteltavaa ja merkittävää, ettei ihmisen antaman huomion laadulla ole juurikaan merkitystä. Hankaliksi kuvaillut koirat ovat vain yleensä saaneet ihmisensä hermostumaan turhautumista ilmentämällä ja reagoimaan tunteella edes johonkin koiran toimintaan.

Tässä yhteydessä vaihtelevaa vahvistuskiintiötä eli satunnaista palkkion saamista ei ole mielekästä tarkastella liian matalan tai korkean kriteerin avulla. Ennemmin tulee huomata, että onnistumisen kriteeri puuttuu kokonaan ja jokin ei-haluttu käyttäytyminen vahvistuu satunnaiseen tahtiin. Samalla koiraa palkitsevat asiat muuttuvat. Ihmiseltä tulevat palkkiot voivat olla huomattavan laimeita verrattuna siihen sisäiseen helpotukseen, jota turhautumisen väheneminen aiheuttaa.

Menestys oppimisen termein määriteltynä

Koiran on välttämätöntä oppia ennen kokeisiin tai kilpailuihin osallistumista, miten liikkeitä suoritetaan ja millaisia palkkioita suorituksiin sisältyy. Koetilanteissa menestys tulee kokonaisuuden perusteella, jolloin niissä myös harjoitellaan ensisijaisesti kokonaisuutta. Teknisiä yksityiskohtia on liian paljon, jotta niihin voitaisiin kiinnittää huomiota samalla tavalla kuin tarkkaan ositetuissa harjoitustilanteissa.

Menestys ei voi koskaan olla kokonaan ulkoisen motivaation ja kannustimien eli taskuista tulevien palkkioiden varassa. Tästäkin syystä koiria jalostetaan janoamaan ja nauttimaan juuri niistä asioista, joita ihmiset haluavat niille tarjota. Seurakoiran ei tarvitse olla kovinkaan energinen tai aktiivinen, jos sen toivotaan sopeutuvan rauhalliseen elämänmenoon. Työ- ja harrastuskoiran väsymättömyys, rankkoihin oloihin sopeutuminen ja suuret toiminnalliset tarpeet ovat puolestaan tärkeitä tekijöitä työ- tai kilpailumenestyksen taustalla.

Käytännössä eläinkoulutuksessa menestys tarkoittaakin niin sanottua luonnollista vahvistumista. Sitä tapahtuu, kun liikkeen tai sen osan suorittaminen, siis käyttäytyminen ja jo sen aloittaminen, muuttuu palkitsevaksi. Aiemmin esimerkkinä käytetyssä noutoliikkeessä koiralle tärkein palkkio saattaa olla täyteen vauhtiin kiihdyttäminen mennen tullen ennen kapulaan tarttumista ja sen jälkeen. Samoin luoksetulon näyttävyys perustuu yleensä nopeaan liikkeelle pyrähtämiseen ja kaikki muut liikkeeseen mahdollisesti kuuluvat osiot tehdään seuraavan pyrähdyspalkkion toivossa. Tottelevaisuuteen keskeisesti kuuluvan perusasennon opettamisessa kaarevaan liikkumiseen erikoistuneet paimenkoirat voivat puolestaan pitää sivulletuloa yhteisen leikin osana.

Koirat menestyvät juuri niissä asioissa, mitkä tuntuvat niille luontaisilta. Onneksi meillä ihmisillä on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa tähän. Luonnollisesti vahvistuvalle käyttäytymiselle asetetaan koulutuksessa ennakkoehto, mitä tarkalleen ottaen pitäisi tehdä ennen sitä. Samalla toiminnalle annetaan kohde ja kesto. Luonnollinen vahvistuminen on yksinkertainen selitys sille, miksi joidenkin asioiden kouluttaminen on niin helppoa. Luonnollisen vahvistuksen puuttuminen puolestaan osoittaa, miksi koiran kouluttaminen on joskus niin äärimmäisen vaikeaa.

Lopuksi

Esimerkiksi käyttäytymiskokeen (BH) tottelevaisuusosiossa suoritetaan viisi liikettä ja Kiva Koirakansalainen -testissä 10 osiota. Jos jokainen näistä liikkeestä tai osiosta paloitellaan osiin, joita koiran on pitänyt oppia ennen koe- tai testitilannetta, mikä on ihmisen taskusta saatavan ulkoisen palkkion todennäköisyys kokeen aikana? Entä mihin palkkion todennäköisyyteen koira on 10 edellisen harjoituksen aikana tottunut?

On aivan realistista, että aktiivisesti kilpaileva koirakko paloittelee kilpailu- tai koesuorituksen jopa 100 erilliseen osaan. Tällöin ulkoisesti motivoivan palkkion todennäköisyys olisi vain 1 % ja vieläpä juuri silloin, kun osaamista arvioidaan. Käytännössä näin epävarman palkkion vuoksi koiralla ei olisi mitään syytä työskennellä ihmisen kanssa.

Huolellisesti harjoitellut liikkeet voivat nousta aivan uudelle osaamistasolle, kun koira oivaltaa lempijuttujensa, kuten tarttumisen, kantamisen, hyppäämisen, tuijottamisen, juoksemisen tai pyörähtämisen, kuuluvan osaksi suoritusta. Juuri niiden eteen on kaikkein mielekkäintä työskennellä.

Ehdotan tarkastelemaan tavoitteellista kouluttamista siitä näkökulmasta, että koiralle luonnollisesti palkitsevien asioiden tekeminen kuuluu aina osaksi tehtäviä ja liikkeitä. Koiraa sisäisesti motivoiva tekeminen vahvistuu luonnollisesti ja juuri tällaista toimintaa koira tulee jatkossa suosimaan. Ulkoista motivointia tarvitaan luonnollisen vahvistumisen ohelle, jotta koiraa kiinnostaisi tehdä lempijuttunsa myös ihmisen kanssa. Omaan koiraan tutustuminen auttaa tarkentamaan harjoittelua ja liittämään luonnollisen vahvistumisen osaksi uusien taitojen opettamista. Näin ollen koira voi menestyä sanan varsinaisessa merkityksessä jokaisella harjoituskerralla elinkaarensa aikana.