Oliko oksitosiinilla ja kesyyntymisellä yhteys?

Julkaistu 22.9.2017 | Kirjoittanut Jirka Vierimaa

Tutkimuksessa etsittiin yhteyttä oksitosiinireseptoriin vaikuttavan geenin vaihtelevuuden ja koirille annetun oksitosiinisuihkeen käyttäytymisvaikutusten välillä. Tavoitteena oli muun muassa tunnistaa, millaiset geenimuodot aiheuttavat koiran kiintymystä ihmiseen.

Kuvittele tilanne, jossa huoneessa on lisäksesi kaksi koiraasi kohtaan neutraalia ihmistä ja koirasi saa ratkaistavakseen älypelin. Se voi olla vaikkapa laatikon kannen avaaminen siirtämällä se kuonolla tai tassulla sivuun. Koira saa ensin ratkaista tämän tehtävän kaksi kertaa onnistuneesti ja löytää kannen alta makupaloja. Kolmannella kerralla kansi onkin kiinnitetty laatikkoon ja näin ollen mahdoton avata.

Tällaista asetelmaa kutsutaan mahdottomaksi tai ratkaisemattomaksi tehtäväksi eläinten ongelmanratkaisutaitojen tutkimuksessa. Koirien kohdalla nähdään erilaisten yritysten lisäksi myös, missä vaiheessa ne kysyvät ihmiseltä apua. Ja kysyvätkö ne apua ennemmin omalta vai vieraalta ihmiseltä.

Tuoreessa ruotsalaistutkimuksessa mahdottomaan tehtävään tuotiin yksi muuttuja lisää: kiintymyshormoni oksitosiini. Tarkoituksena oli havainnoida, alkavatko hormonia saaneet koirat kyselemään aiemmin ja useammin apua ihmisiltä kuin plaseboa (suolavesi) saaneet.

Genotyyppi voi kääntää tuloksen nurinkuriseksi

Tutkimuksen keskiössä olleen OXTR-geenin eri muotoja ei ole tutkittu koirilla kovinkaan tarkasti. Ihmisten kohdalla geenillä on havaittu olevan vaikutusta muun muassa autismiin, kiintymystyyliin, temperamenttiin, empatiaan ja stressiherkkyyteen.

Jos katsotaan kultaisennoutajan ja suden perimää, OXTR-geenistä löytyy kaksi niille yhteistä genotyyppiä. Genotyyppejä oli tässä tutkimuksessa kolme erilaista. Harvinaisin niistä johti oksitosiinisuihkeen lisäämisen myötä merkittävästi vähäisempään vieraan henkilön vilkuiluun ja nopeutti sekä lisäsi kontaktia omistajaan. Tutkijoiden mielestä tämä havainto puoltaa osaltaan sitä, että kesyyntymiseen ja ihmiseen kiintymiseen voimakkaasti vaikuttanut geenimuoto on ollut olemassa alusta alkaen, ennen kuin tietyistä susista alkoi muodostua kesykoiria.

Vain kultaiseltanoutajalta, mutta ei sudelta (tässä tutkimuksessa) löydettävää genotyyppiä taas kuvasti se, että oksitosiinin lisääminen vähensi kontaktia omaan ihmiseen. Samankaltaisia käänteisiä vaikutuksia on havaittu myös ihmisillä. Ihmiseen vertaamista tärkeämpää on kuitenkin laittaa merkille, että koirarodun sisällä yhden hormonin vaihtelu voi näkyä käyttäytymisen tasolla hyvin selkeästi. Tämä voisi tarkoittaa käytännön tasolla esimerkiksi sitä, että rauhallinen ajanvietto ja kotona leikkiminen koiran kanssa parantaisivat sen suoriutumista itsenäistäkin päätöksentekoa ja sinnikkyyttä vaativissa maastolajeissa. Koira ei siis haluaisi karata oman ihmisen luota, vaan ennemmin se kokisi turvalliseksi irtaantua ihmisestä, johon se on kiintynyt – tällöin myös yksinolon opettamisen uskoisi olevan helppoa.

Kultaisennoutajan kanssa samanlaisia tuloksia on havaittu myös saksanpaimenkoirilla, mutta ei bordercollieilla. Rodun vaikutus taitaa kuitenkin olla arpapeliä ilman genotyypin selvittämistä, sillä edellä mainittuihin koirarotuihin helpoiten verrattavat rodut eivät välttämättä olekaan verrattavissa.

Kiintymyksen vaikutus ei ole yksiselitteinen

Oksitosiini ei ole taikasauva ja sillä voi olla myös kielteisiä vaikutuksia. Esimerkiksi ihmisillä oksitosiinin erittyminen saattaa vähentää luottamusta oman viiteryhmän ulkopuolisiin ihmisiin. Tällöin vieraiden kanssa tehdään myös vähemmän yhteistyötä. Elämässään onnellinen ja hyvinvoiva ihminen voi siten olla myös itsekäs ja elää välittämättä heikommassa asemassa olevista lähellään. Oksitosiini voi johtaa myös vihaamiseen ja rasistisiin asenteisiin eli se ei yksiselitteisesti johda koko maailman syleilemiseen.

Koirilla oksitosiini voi puolestaan vähentää ystävällisyyttä vierasta kohtaan uhkaavassa tilanteessa. Tämä on toki vaikeasti tulkittavissa olevaa käyttäytymistä, sillä useimmiten koirat eivät puolustaudu auttaakseen omaa ihmistä voimakkaan mielihyvän kokemuksen vuoksi. Talutushihnassa pitäminen ja yleiset hyvinvointiongelmat aiheuttavat toki tilanteita, joissa koira kiihtyy ihmisensä vierellä entisestään vieraan lähestyessä heitä kohtisuoraan.

Artikkelissa viitataan tutkimukseen: Persson, M.E. & Trottier, A.J. & Bélteky, J. & Roth, L.S.V. & Jensen, P. (2017) Intranasal oxytocin and a polymorphism in the oxytocin receptor gene are associated with human-directed social behavior in golden retriever dogs. Hormones and Behavior 95:85–93.

Lisää oksitosiinista

Kis, A. & Hernádi, A. & Kanizsár, O. & Topál, J. (2015) Oxytocin induces positive expectations about ambivalent stimuli (cognitive bias) in dogs. Hormones and Behavior 69: 1–7.

Kovács, K. & Kis, A. & Pogágy, Á. & Koller, D. & Topál, J. (2016) Differential effects of oxytocin on social sensitivity in two distinct breeds of dogs (Canis familiaris). Psychoneuroendocrinology 74, 212–220.

Ohkita, M. & Nagasawa, M. & Kazutaka, M. & Kikusui, T. (2016) Owners’ direct gazes increase dogs’ attention-getting behaviors. Behavioural Processes 125, 96–100.