Ajoissa tunnistetut ongelmat

Julkaistu 10.9.2025 | Kirjoittanut Jirka Vierimaa

Koiran käyttäytymisongelmat kuormittavat sen omistajaa, etenkin ongelmien aiheuttaessa hankaluuksia muille. Koiran voimakas ääntely tai hyökkäävyys muita koiria ja ihmisiä kohtaan ovat tästä oikein tyypillisiä esimerkkejä. Purematapaturmat maksavat fyysisten vammojen lisäksi rahaa, eikä koirasta luopuminenkaan aina täysin ilmaista ole. Toisaalta pelkkä todelliseksi havaittu riski puremisesta voi maksaa ystävyyksiä. Jo näinkin rajatut esimerkit valottavat koiraongelmien huomattavaa vaikutusta sosiaaliseen elämään. Entä, jos ongelmat voitaisiin havaita ajoissa ja niille voitaisiin tehdä jotain?

Elämme tilanteessa, jossa useammin leimaamme tai diagnosoimme koiria jonkinlaisiksi kuin luokittelisimme niiden käyttäytymisongelmia toisistaan erillisiksi. Sillä ei aina ole suurta merkitystä avun hakemisen ja sen saamisen kannalta, ajatteleeko koiransa pelokkaaksi vai impulsiiviseksi vai sekoitukseksi molempia. Oppimisvaikeudet saattavat vastata näissä tapauksissa toisiaan ja välittömien seurausten tavoittelu vie koiranomistajalta hallinnan tunteen.

Huomion kiinnittäminen koiran käyttäytymiseen sellaisenaan riittää, jotta ongelmista saa otteen. Yleiset havainnot saattavat auttaa erottamaan ”tasapainoisen” käyttäytymisen koiran hyvinvoinnille ongelmallisesta. Esimerkiksi Richardin ja kumppaneiden (2025) hyödyntämä viisiportainen arviointiasteikko (Likertin asteikko pisteytyksellä nollasta neljään, vastauksissa keskitytään väittämän esiintyvyyteen ja yleisyyteen oman koiran kanssa) nappasi tällaisen eron eläinlääkärien käyttöön suunnittelemallaan kysymyssarjalla.

Mitä tasapainoisimmasta käyttäytymisestä kieli koiranomistajien antamat korkeimmat arviot (kuten ”Aina”) seuraaviin kysymyksiin: ”Koirani on leikkisä, mutta pystyy pyynnöstä lopettamaan” ja ”Koirani tapaa toisia koiria spontaanisti ja yrittää leikkiä niiden kanssa tai poistuu paikalta vastapuolen käyttäytymisestä riippuen”. Jos koiran käyttäytyminen sai lisäksi matalimmat arviot (kuten ”Ei koskaan” tai ”1–2 kertaa kymmenestä”) kysymyksistä: ”Koirani kiihtyy vieraissa paikoissa, etsii koko ajan jotain, nappaa suuhunsa kaiken löytämänsä ja kykenee rauhoittumaan vasta pitkän ajan jälkeen”, ”Koirani pystyy noudattamaan käskyjä rauhallisessa paikassa, mutta häiriintyy helposti ja lopettaa kuuntelemisen heti, kun huomaa muuta kiinnostavaa” ja ”Koirani jahtaa häntäänsä”, tämä vahvistaisi näkemyksen niin tasapainoisesta käyttäytymisestä kuin testikysymysten avulla voi määrittyä.

Testin avulla ei ole tarkoitus verrata koiria yksilöinä toisiinsa eikä siitä ole oikean elämän soveltuvuustestiksi. Tasapainoiseksi nimetyn käyttäytymisen tunnusmerkistö on vain saatava testillä esiin, jotta myös huolenaiheet voidaan tunnistaa ja eritellä toisistaan. Lisäksi sillä varmistetaan, ettei koiralle edes vahingossa keksitä käyttäytymisongelmia, joita sillä ei ole. Koiran tasapainoista käyttäytymistä koskevat kysymykset ovat kysymyssarjassa myös eri kysymyksiä kuin yksinolon ongelmia, pelokasta tai impulsiivista käyttäytymistä tarkemmin kartoittavat kysymykset. Toisin sanoen vähemmän tasapainoisuuspisteitä saanut koira ei tarkoittaisi läpikotaisin ongelmaista koiraa (jolla on ”huono hermorakenne”), sillä vasta toisten kysymysten pisteytys voi kertoa tietyn käyttäytymisongelman voimakkuudesta ja siitä, tarvitseeko koiranomistajan huomioida se lähemmin.

Tämänkaltaiset kyselyt koiranomistajille voivat olla äärimmäisen hyödyllinen apu käyttäytymisongelmien ennaltaehkäisemisessä. Eläinlääkärit tapaavat koiranpentuja hyvin varhaisessa elämänvaiheessa ja luovat helpostikin elinkaaren mittaisia ja niitä ylittäviä luottamuksellisia asiakassuhteita. He ovat internetiä parempia konsultteja ja heidät tunnustetaan eläinten hyvinvoinnin puolestapuhujiksi kasvattajia ja kouluttajia varmemmin. Heidän työnsä helpottuminen ja tarkentuminen sujuvoittaisivat siten myös kouluttajien ja koiranomistajien välisiä onnistumisia. Ongelman tunnistaminen kun on vasta sen hoitamisen ensimmäinen askel.

Viittaan tekstissä yleisesti seuraavaan artikkeliin:

Richard, O., Gaultier, E., & Lesueur, J. (2025). Development of a questionnaire for early detection of behavioural disorders in dogs. Journal of Veterinary Behavior, 80, 20–27. https://doi.org/10.1016/j.jveb.2025.05.001