Eettiset periaatteet kirittävät eteenpäin
Julkaistu 8.10.2021 | Kirjoittanut Jirka Vierimaa
Eläinten kouluttaminen ammattitoimintana on muodostumassa oleva toimiala, joka on saanut nostetta yksityisten hyvinvointipalvelujen yleistyessä. Eläinkoulutuksessa mahdollisuudet asiantuntijatasoiseen opiskelemiseen ovat kuitenkin uudempia ja vähäisempiä verrattuna vaikkapa eläinlääketieteestä tai eläinten käyttäytymistieteestä kiinnostuneiden opinpolkuihin. Eläinten kouluttamista työnä, työssä tai työtä varten toteutetaan jatkuvasti muuttuvin käytännöin ja tuoreita näkökulmia hyödyntäen. Eräs tärkeä näkökulma onkin, ettei ihminen pyrkisi kouluttamaan eläimiä itsekkäästi omaan käyttöönsä, vaan osana ja osaksi laajempaa elinympäristön systeemistä toimintaa. Siksi myös eläinkouluttajien ammattitoiminnan periaatteiden tulisi toimia kompassina sellaisen suunnan löytämiseksi.
Eläinten kouluttamista on viime vuosina alettu tarkastella lajienvälisenä vuorovaikutuksena, jolla on pitkä ja näkökannasta riippuen värikäs tai synkkä historia. Sen seurauksena tutumpien ”biologista eläintä” ymmärtävien alojen rinnalle on herännyt kiinnostus ”sosiaalista eläintä” koskevaan tutkimusotteeseen. Nämä kaksi lähestymistapaa täydentävät toisiaan ja ovat sen vuoksi erottamattomia. Kun kohdistamme suunnitelmallista kouluttamista muihin eläimiin, jokaisen koulutustilanteen tulisi vastata samanaikaisesti eläinten päivittäisiin tarpeisiin ja hetkellisiin intresseihin. Etenkin uuden oppimista edellyttävä taitoharjoittelu etenee suunniteltua nopeammin ja kestävämmin, kun eläin saa ehdottaa ylimääräisiä taukoja tai leikkihetkiä.
Asiantuntijuutta tehdään – ja se lisää luotettavuutta
Vasta viime aikoina eläinkoulutuksen asiantuntijat ovat alkaneet näyttäytyä suuren yleisön silmissä yhtenäisempänä joukkona, joka edustaa nykytiedon mukaista ja eettisesti kestävää toimintakulttuuria ammattitoiminnassaan. Asiantuntijuuden taustalla ovat menetelmälliset lähtökohdat sosiaalisesti tärkeiden ongelmien hoitamiseen oikean elämän tilanteissa. Sellaisista yleisiä esimerkkejä ovat työturvallisuuden lisääminen eläinalojen eri työtehtävissä, seura- ja harrastuseläinten ongelmakäyttäytymisen vähentäminen sekä ihmisen hyvinvoinnin parantaminen luontoavusteisin menetelmin.
Yhä useampi ihminen tunnustaa sen tosiasian, että eläintä sivuuttavassa tai pakottavassa ”kouluttamisessa” ei ole lainkaan kyse eläimestä, vaan ennemmin tekijän omasta voinnista tai minuudesta. Oikeaan elämään soveltuvien tietojen ja taitojen lisääminen muuttaa asenteitamme ja siten myös aikeitamme eläinten kohteluun ja suunnitelmalliseen kouluttamiseen. Lisäksi harjoittelemiseen sitoutumista helpottaa käsitys siitä, että kaikki suunnitelmat tehdään kestämään kupruja, muutoksia ja tarkentamista. Asiakkaan näkökulmasta jatkuvasti saatavilla oleva luotettava asiantuntijatieto pitää yllä sosiaalisesti kestäviä toimintatapoja. Kouluttajan ja asiakkaan välinen molempiin suuntiin avoimesti toimiva vuorovaikutus on jokaista onnistunutta suunnitelmaa yhdistävä asia.
Hyvästit elähtäneille koulutusmenetelmille!
Kun asiakas tarvitsee eläinkoulutuksen asiantuntijan apua tai valmennusta, hän voi tutustua jo ennalta siihen, mitä kouluttajan asiantuntijuudelta voi odottaa. Suomessa yksi eläinkoulutuksen asiantuntijatason muoto on käyttäytymisanalyyttinen eläinkoulutus. Sillä tarkoitetaan omanlaistaan, käyttäytymisen seurausten näkökulmasta kokonaisvaltaista hyvinvointia tarkastelevaa, eläinkoulutusta. Käyttäytymisanalyyttisen eläinkoulutuksen asiantuntijoiden eettiset periaatteet ovat ensisijaisesti ammattitoimintaa ja siinä kehittymistä aiheperusteisesti ohjaavia periaatteita. Kun kouluttautuneet asiantuntijat tekevät työtään, he kirittävät toisiaan ja oppivat jokaiselta asiakkaaltaan. He eivät kanna mukanaan elähtäneitä koulutusmenetelmiä.
Asiantuntijaksi kasvaminen on myös oman alan toimintatapoihin sosiaalistumista ja niiden haastamista, jolloin yhteiset toiminnan tason periaatteet auttavat uudenlaisten käytäntöjen ja menetelmien luomisessa. Vuonna 2021 eläinkoulutusta koskeva uutisointi ja tarve eläinten viikon eettisesti kouluttamisen kampanjoinnille ovat valottaneet yleiskuvaa siitä, että vanhat eläimiin kohdistuvat käytäntömme eivät ole nykytiedon tai arkijärjen mukaan sosiaalisesti kestäviä ja siksi vanhoja käytäntöjä tulee muuttaa.
Vaikka eläinkoulutusta ihmisten toimintana rasittaa historian ja toisinaan nykyhetken ongelmien kasaama painolasti, sen muuttamiseen kannustaa ajatus yhteisemmästä tulevaisuudesta. Asiantuntijuuteen kuuluu siten myös oman alan keskeisten ongelmakohtien tunnistaminen ja ratkaiseminen. Edellä mainituista syistä asiakastyö on erinomainen tapa kehittää asiantuntijuutta ja muuttaa eläinkoulutustyön kentällä toistuvia käytäntöjä. Muutos on pysyvästi varmaa ja eläinkoulutuksen parissa sille on tarvetta.
© Jirka Vierimaa. Tekstin kopioiminen vain kirjoittajan luvalla.
