Eläinten tuntoisuuden julistus eläinavusteisissa palveluissa

Julkaistu 5.11.2025 | Kirjoittanut Jirka Vierimaa

Eläinavusteisten palvelujen kansainvälisellä kentällä laitettiin vastikään alulle hanke eettisten ja tehokkaiden toimintatapojen tukemiseksi sekä suojaamaan ihmisen ja eläimen välistä suhdetta. Näin alkajaisiksi, kyseessä on eläinavusteisia palveluja tuottavien organisaatioiden, ammattilaisten ja palvelujen käyttäjien eettistä vastuunkantoa määrittävä julistus. Julistuksen takana ovat International Association of Human-Animal Interaction Organizations (IAHAIO) ja Denverin yliopiston Institute for Animal Sentience and Protection (IASP).

Eläinten tuntoisuuden julistuksen mukaan eri osapuolten tulisi tunnustaa, kunnioittaa ja huomioida eläinten tuntoisuus aktiivisesti osana eläinavusteisia palveluita. Tätä voisi kutsua uudelle tasolle siirtymiseksi, sillä tieteellisen tutkimuksen, kulttuurisen tiedon ja elämänkokemusten nähdään yhdessä vakuuttavan meidät eläinten tuntoisuudesta. Tällaista liikehdintää tarvitaan, jotta myös eläimet voisivat nauttia ihmisten kuntoutumista, oppimista ja hyvinvointia tukevista palveluista. Lisäksi esimerkiksi hevosten ja koirien kanssa toteutettu eläinavusteinen työ on tarpeen erottaa vapaa-aikaan ja matkailuun liittyvästä hevos- ja koiratoiminnasta työn toisistaan erillisten päämäärien vuoksi.

Eläinten tietoisuuden ja tuntoisuuden tutkimus on lisääntynyt hyvinkin nopeasti, mutta aivan megatrendiksi se ei tekoälyn ja ilmastonmuutoksen tavoin ole silti nousemassa. Huhtikuussa 2024 ilmestyi lähes 600 tutkijan allekirjoittama New Yorkin yliopiston Eläinten tietoisuuden julistus. Eläinavusteisia palveluja koskevan eläinten tuntoisuuden julistuksen katsotaan saaneen alkunsa New Yorkin yliopiston julistuksesta. Tuntoisuus myös sopii sanavalintana monimutkaisempaa tietoisuutta paremmin eläinavusteisuuteen, koska tuntoisuus linkittyy kivun ja nautinnon, ilon ja kärsimyksen, välityksellä tuntoisia koskevaan eettiseen päätöksentekoon sosiaalisissa tilanteissa. Tunteilla ja tuntemisella on hyvin olennaiset tehtävänsä eläinavusteisuudessa.

Tutkimuksella on tällä hetkellä niin merkittävä vaikutus, että lainsäädännön muutoshitauden rinnalla monet organisaatiot laativat itselleen ja verkostoilleen eettisiä ohjeita vilkkaaseen tahtiin. Ihmisen vastuullisuutta sekä eläinten kunnioittamista ja hyvinvoinnin varmistamista korostetaan siitä historiallisesta syystä, että aiemmat hyvinvointimallit eivät ole taanneet riittävää kokonaisvaltaista hyvinvointia tuntoisille eläimille. Ei tällaista eettistä harkintaa tarvittu aiemmin, mutta silloin se tarve tehtiin. Tämä on ymmärrettävästi aiheuttanut myös välitöntä ristiriitaa esimerkiksi eläinavusteisia palveluita tuottaville organisaatioille, jotka eivät nykymittarein katsottuna ole systeemitasolla kyenneet vastuulliseen ja kestävään toimintaan.

Kotimaassakin alkaa tapahtua tällä saralla, sillä Suomen Kennelliiton (perustettu 1889) eettiset ohjeet tulivat voimaan vuoden 2025 alussa. Se on yhdenlainen esimerkki nykytutkimuksen ja -lainsäädännön tuomista tarkennusten tarpeista, vaikka hyviä käytäntöjä olisi pyritty kehittämään yli vuosisadan ajan. Tuntoisuutta ei tavata tai ole aina tarpeen mainita eettisissä ohjeissa, mutta toisaalta se olisi helposti tulkittavissa. Käytän vielä esimerkkinä Kennelliittoa, koska sen strategiana on olla tunnustettu ja esimerkillinen organisaatio. Sen eettiset ohjeet näyttävät perustuvan reiluuteen, yhdenvertaisuuteen ja turvallisuuteen niin ihmisten kuin koirien kohtelussa. Lisäksi jokaisen koiranomistajan vastuulla on luoda julkikuvaa koirasta positiivisena ja yhteiskuntaa hyödyttävänä. Juuri eläimen hyödyllisyys vaikuttaa olevan se syy, miksi Eläinten tuntoisuuden julistus laadittiin. Hyötykäyttö tekee eläinten hyvinvoinnin kokonaisvaltaisesta varmistamisesta todella vaativaa, koska sen sosiaaliset kontekstit ovat niin monimutkaisia ja muuttuvat jatkuvasti. Eettinen ei siten ole kaikille ihmisille sama tai takaa kaikille eläimille samaa elämänlaatua. Ihmisen rooli vaikuttaa siihen, kuinka reflektiivistä otetta häneltä vaaditaan ja kenelle hän on tilivelvollinen vaikkapa oman koiransa selkeistä mahdollisuuksista myöntymiseen ja kieltäytymiseen.

Tuntoisuutta voidaan pitää luonnonvalinnan kannalta hyödyllisenä ominaisuutena ja siihen liitetään yleensä kolme osatekijää. Kyky tuntea kipua ja oppia välttämiskäyttäytymistä on niistä ensimmäinen, mikä on aivan järkeenkäypää luonnonvalinnassa menestymisen kannalta. Toisena on aistitietoisuus eli kyky käsitellä omasta kehosta ja ulkoisesta ympäristöstä tehtyjä aistihavaintoja yksilöllisestä näkökulmasta. Kun ensimmäinen varmistaa lähinnä selviytymistä ja lisääntymistä, toinen lisää kykyä tarkoituksenmukaiseen käyttäytymiseen. On mielekkyyden lisäksi hyödyllistä erottaa saalis, kaveri ja vihollinen toisistaan. Kolmantena on kyky kokea oma elämä arvokkaaksi eli että erottuu jonakin merkityksellisenä elämän taustakankaasta. Isojen sanojen rinnalla tuntoisuudeksi voidaan arkisemmin kutsua käytännöllistä päätelmää, että joku tavoittelee haluamaansa, koska uskoo, ettei saa haluamaansa tavoittelematta sitä.

Tuntoisuuteen siis liitetään kyky havaita niin hyviä kuin huonoja asioita ja tässä kivun ja nautinnon filosofisessa viidakossa ihmiskunta onkin jo vuosituhansia seikkaillut. Tuntoisuuden voi rajoineen ajatella tulevan todeksi Umweltin eli yksilöllisesti katsomisen, tulkitsemisen ja olemisen kautta. Esimerkiksi koiran värimaailman ajatteleminen ikuisesti marraskuisena vain vertaisi sitä omiin värikkäämpinä ajateltuihin näköhavaintoihimme. Hyvän tai huonon kokemuksellisen jatkumon tai laskostuneisuuden ymmärtämiseksi tarjoan kaksi rock-aiheista esimerkkiä. Judas Priestin Pain and Pleasuren kertosäkeessä hoilotetaan: ”You give me pain, but you bring me pleasure. Don’t know what I like.” Apulannan Hiekka tutkiskelee samaa teemaa: ”Kivusta nautintoon on matkaa pelottavan vähän – jos edes sitäkään.” Pelko tai hämmennys kuvaavat ensinnä tunteiden yhdistymistä käyttäytymiseen, mutta sen lisäksi tarvetta liikkua vapaasti ja selvittää mitä jokin edessä oleva on. Tuntoinen pyrkii siis selvittämään ne mahdollisuudet, mistä hyvät ja huonot asiat löytyvät. Tuntoinen ei vain aisti ja fiilistele, vaan myös tekee ja tavoittelee.

Eläinten tuntoisuuden julistus ei pyri parantelemaan hyvinvointimalleja (kuten Five Freedoms tai Five Domains), vaan luomaan eettisen kehyksen vastavuoroiselle kukoistamiselle. Jos me saamme hyödyntää eläimiä oman hyvinvointimme eduksi, sen tulee tuottaa niille vähintään yhtä paljon iloa, lienee olennainen ajatus koko hankkeen taustalla. Eläinavusteisten palvelujen ammatinharjoittajat ja organisaatiot kutsutaan näin ollen luomaan yhteistä, eettistä ehyttä tulevaisuutta ja sisällyttämään eläimen valinnanmahdollisuudet osaksi tehokkaita menetelmiä ja tervehdyttävää vuorovaikutusta.

Julistuksen yhdeksän osa-alueen keskiössä on eläimen tuntoisuuden huomioiminen työn kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Kirjoittajien mukaan eläinten tuntoisuuden tunnustaminen, ymmärtäminen, kunnioittaminen ja suojeleminen saa meidät ja heidät kukoistamaan. Tämän lisäksi eläinavusteisten palvelujen arvokkuuden ja tuloksellisuuden arvioidaan paranevan. Pidän aivan mahdollisena, että tämä julistus leivotaan sisään opetussuunnitelmiin ja että siitä tulee tärkeä toimintakehys monelle suomalaiselle toimijalle.

Tähän lopuksi esittelen vielä lyhyesti Eläinten tuntoisuuden julistuksen pääkohdat:

1. Tuntoisuuden tunnustaminen, sen vakuuttaminen, että eläimillä on kyky tietoiseen kokemiseen ja siten rikkaisiin emotionaalisiin ja kognitiivisiin elämiin.
2. Eettisten vuorovaikutussuhteiden muodostaminen, ihmisen ja eläimen välinen suhde perustetaan vastavuoroiselle toiminnalle ja eläimet otetaan mukaan osaksi moraalista harkintaa.
3. Tuntoisuuden virallinen tunnustaminen ja suojeleminen, eläimet osallistuvat sen sijaan, että niitä pidettäisiin työvälineinä tai pelkkänä omaisuutena. Eläinten preferenssien, mielialojen ja valintojen annetaan muokata vuorovaikutusta eläinavusteisten palvelujen aikana.
4. Ihmisen vastuullisuus lajienvälisen hyvinvoinnin varmistajana, terapeuttinen yhteistoiminta tulee esiin sekä ihmisten että eläinten kukoistaessa.
5. Eläimen toimijuuden tunnustaminen, ja sitä kunnioittavat ja sille tunnustusta antavat toimintatavat. Eläimen mukavuuden, halukkuuden ja stressin jatkuva arviointi. Eläimelle annetaan mahdollisuus vastata sekä ”kyllä” että ”ei”.
6. Kukoistaminen tavoitteena hyvinvoinnin sijaan, hyvinvoinnin vähimmäisvaatimuksista siirtyminen kohti käytäntöjä, jotka lisäävät iloa, osallistamista ja autonomiaa eläinten elämissä.
7. Suuren yleisön tietoisuuden lisääminen, lajienvälisen vuorovaikutuksen eettisyys edellyttää läpinäkyvää viestintää ja jaettua ymmärrystä siitä, miten eläinten puolesta puhutaan ja mitä niiden tuntoisuus on.
8. Kulttuuriset ja alueelliset kontekstit, julistuksen avulla pyritään jakamaan erilaisia arvomaailmoja ja yhteisöjen tarpeita kunnioittava moraalinen kompassi eläinten arvon ja hyvinvoinnin edistämiseksi.
9. Oman toiminnan arviointiin ja kasvuun sitoutuminen, eläinten tuntoisuutta koskevaan jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen kannustaminen. Tutkimustiedon ja ymmärryksen kehittyessä myös käytäntöjen tulee muuttua.

Viittaan tekstissä tähän julkaisuun:

The International Association of Human-Animal Interaction Organizations (IAHAIO), & University of Denver’s Institute for Animal Sentience and Protection (DU IASP). (2025, August 24). Declaration of animal sentience. https://instituteforanimalsentienceandprotection.org/declaration/

© Jirka Vierimaa