Kukoistaminen ja positiivinen eläinten hyvinvointi

Julkaistu 29.10.2025 | Kirjoittanut Jirka Vierimaa

Vuonna 2023 selvitettiin eurooppalaisten asenteita eläinten hyvinvoinnista. Sen mukaan vastaajista 74 % tuki parempaa lemmikkieläinten ja 84 % parempaa tuotantoeläinten hyvinvoinnin suojelua. Saman Eurobarometri-mielipidekyselyn mukaan 44 % EU-alueen kansalaisista omistaa lemmikin, joihin kuuluu yli 70 miljoonaa koiraa ja yli 80 miljoonaa kissaa. Toive paremmista lemmikkieläinten hyvinvoinnin standardeista koskee siten yli 115 miljoonan kissan ja koiran kohtelua. Tämä on nostanut esiin huolenaiheita mm. koirien jalostuksen epäkohtien mukanaan tuomista terveyden ja käyttäytymisen ongelmista. Kyseessä on siis isot ja kulmikkaat kuviot, joiden kautta määrittyvät myös käsityksemme koirista ja niiden hyvinvoinnista. Mittasuhteiden vuoksi mainittakoon, että samalla seitsenkertainen määrä koiria nuuhailee vapaana ympäri maailmaa. Koiruus ei kuitenkaan määrity niiden, siis koirien enemmistön, kautta.

Eläinten hyvinvointiin on kehitetty monenlaisia tarkastelutapoja ja nk. viiden vapauden (Five Freedoms) lähestymistapa vuodelta 1965 onkin ikänsä vuoksi jo varsin tunnettu. Sen lähtöoletuksena on, että (ensisijaisesti tuotanto)eläimen tulisi saada mahdollisuus sopeutua elinympäristöönsä normaalin käyttäytymisen avulla ilman nälkää, janoa, epämukavuutta, kipuja, vammoja, sairauksia, pelkoa ja kärsimystä. Tätä kurjuuspuutosten listaa on sittemmin kehitelty eteenpäin mm. nimeämällä kivun, vammojen ja sairauksien puute hyväksi terveydeksi. Tältä näyttää nk. negatiivinen hyvinvointikäsitys.

Hyvin voiminen ei kuitenkaan määrity kovin täsmällisesti vain negaation kautta. Eläinlajille normaalin käyttäytymisen mahdollistamisen kääntyminen hyvinvoinniksi edellyttää sekä tämän toimintamahdollisuuden hyödyntämistä että sen myönteistä jälkivaikutusta eläimen mielentilaan. Lisäksi jonkin puuttuminen ei yksin lupaa rutiinia. Nälätön eläin ei siis tarkoita kylläisyydestä tyytyväistä eläintä, joka saa etsiä tai hankkia ravintonsa itselleen mielekkäillä tavoilla läpi elämänsä. Ja juuri tällaisiin vaikutuksiin kiinnitetään huomiota jo 1990-luvulla päivänvalon nähneessä ja sen jälkeen vuosikymmeniä kehitetyssä Five Domains -hyvinvointimallissa. Sen mukaan eläimille tarjottujen mahdollisuuksien tulee ensinnäkin realisoitua arjessa ja toteutua niiden jälkeisinä positiivisina kokemuksina, oli kyse sitten käyttäytymisen, ympäristötekijöiden, terveyden tai vuorovaikutuksen yksityiskohdista. Five Domains kiehtoo tarkkuudellaan ja osoittaa, miten kattavan täsmällisesti eläinten hyvinvointia voidaan suunnitella, jos nappaamme kaikki langat käsiimme.

Vuonna 2025 julkaistiin 42 maasta koostetun yli 330 tutkijan verkoston yhtenäistämä määritelmä positiiviselle eläinten hyvinvoinnille. Eräänä sen taustalla olevana perusperiaatteena on monelle eläinkoulutuksen parissa puuhaavalle tuttu juttu: opitun avuttomuuden tutkimuksesta myöhemmin samojen heppujen kehittämä ajatus yksilön kukoistamisesta osana merkityksellistä elämää. Opitulla avuttomuudella tarkoitetaan sellaista pako- ja välttämiskäyttäytymisen taantumuksen tilaa, joka muodostuu, kun yksilö ei ole kyennyt välttämään epämiellyttäviä kokemuksia eikä hankkiutumaan eroon niistä. Five Freedoms on ollut yhtä lailla pyrkimys välttää opitun avuttomuuden esiintyvyyttä eläinten elämissä, mutta se ei kyennyt vastaamaan olennaiseen: miten eläimen kykyä pärjätä voitaisiin vahvistaa, kun opittua avuttomuutta esiintyy myös terveillä yksilöillä?

Tutkijaverkosto siis ponnisti siltä pohjalta, että tunnemme eläinten hyvinvoinnin esteitä ja ongelmia aivan riittävän hyvin, mutta ”eläinten onnellisuuden tiede” seisoo vielä lastenkengissä peukaloa suussaan pitäen. Tulevaisuutta varten tarvitsemme ennemminkin syötteitä eläinten hyvinvoinnin kokonaiskuvan, koko elämän mittaisen kaaren, uudenlaisille tutkimusmenetelmille. Eläinmittareiden suunnitteluun ohjaava yhteiskunnallinen muutos on huomattava ja se peilaa uudenlaista mahdollisuutta sekä jonkinlaista painetta eläinten oman yksilöllisen kokemusmaailman huomioimiseen niin välineissä, kaupanteossa, jalostuksessa, ruokinnassa, terveydenhoidossa kuin arkielämässä.

Määritelmä kuvaa eläinten hyvinvoinnin olevan enemmän kuin hyvän fyysisen terveyden varmistamista sekä kärsimyksen lievittämistä ja ennaltaehkäisemistä. Eläimen kohtelulla on siis väliä sen lisäksi, että sitä yritetään pitää riittävän terveenä. Positiivinen mieliala nähdään tämän määritelmän mukaan erottimena ongelma- ja sairauskeskeisestä hyvinvointiajattelusta eli siitä, josta irtautumisessa Five Freedoms ainakin näin anakronistisesti tulkittuna epäonnistui. Jotta en itsekään sortuisi tämän enempää moittimaan kurjuuspuutosten heikkouksia, siirrytään mieluummin kukoistamiseen, eläimen elämää koskevaan tyytyväisyyteen ja omaan potentiaaliinsa kasvamiseen. Kukoistaminen on kuin mielekkäiden kokemusten mosaiikki, joka johtaa taidokkuuteen myös vaikeuksien edessä.

Yksilökohtaiset vahvuudet rakentuvat palkitsevien kokemusten myötä. Niiden perustaksi tarvitaan valinnanmahdollisuuksia ja palkitseviksi arvioitujen ja koettujen päämäärien aktiivista tavoittelua. Aivan yksinkertaisimmillaan kukoistaminen tarkoittaa sitä, että eläin jaksaa keskittyä johonkin itseään kiinnostavaan palkitsevaan toimintaan ja tulee siinä harjoittelemalla paremmaksi. Ihmisillä tätä kutsutaan flow-tilaksi. Lisäksi kukoistaminen edellyttää mielekkäitä sosiaalisia suhteita ja paljaalle silmälle näkyväksi tulevia tyytyväisyysvaikutuksia erilaisista kohtaamisista.

Varhaisimmat elämänkokemukset, geeniperimä ja eri kehitysvaiheet toimivat rakennustelineiden tavoin kehikkona yksilön kyvykkyyksien kehittymiselle. Kyvykkyydet ovat niitä osatekijöitä, joiden avulla yksilö kykenee vaikuttamaan ympärillään vallitsevaan tilanteeseen, motivoitumaan esim. leikkiin, tutkimiseen ja uuden oppimiseen. Koiran nenä voi olla luonnostaan tehokas väline hajumaailman aistimiseen, mutta vasta sen käyttämisen järjestelmällinen harjoittaminen lisää kykyä keskittyä häiriöisissä ympäristöissä toimimiseen. Tarvitaan siis lukuisia vahvistussuhteita, joissa jokaisessa koira huomaa saavuttavan haluamansa juuri haistelemisen keinoin. Siten nenänkäytöstä tulee vahvuus yhtenä käyttäytymisvalikoiman osana, jota koira voi täydessä toimintakyvyssään oppia käyttämään myös stressaavien tilanteiden ennalta välttämiseksi ja niistä varmemmin selviämiseksi.

Positiivisen eläinten hyvinvoinnin määrittely on siitäkin kiinnostava tiedeyhteisön projekti, että se osoittaa eläinkoulutuksen kannalta tärkeän muutoksen. Emme varsinaisesti tarvitse enää operantin ehdollistamisen käsitettä ja sen viidenlaisten seurausten erittelyä niin teknisessä mielessä kuin aiemmin. Olemme siirtyneet ajanjaksoon, jossa positiivinen vahvistaminen relevanteimpana operantin seurauksena on upotettu kaikkeen eläinten kanssa toimimiseen niiden hyvinvoinnin varmistamiseksi. Kyse on käyttäytymisvalikoimista ja niissä olevista muuttuvista vahvistussuhteista. Näin se yksi pieni myönteisten mahdollisuuksien ja yksilöinterventioiden tieteenala on vihdoin, ehkä lopullisen pysyvästi, linkitetty osaksi positiivista eläinten hyvinvoinnin tavoittelemista.

Skeptikko miettisi ja syystäkin, että onkohan vaan eläinten positiivisessa kokemusmaailmassa jotain perää. Hänelle kerrottakoon, ettei kyse ole enää vain varovaisuusperiaatteen noudattamisesta. Jo pelkästään eläinten oppimista ajatellen käsissämme on riittävästi näyttöä nk. palkkioista ja rankaisuista tarpeeksi pitkältä ajalta. Sen perusteella voimme olla riittävän varmoja positiivisen vahvistamisen eduista myös yksittäistapauksissa. Eläinten kouluttamista koskevat päätökset tulevat siten jatkossa perustumaan yhä painokkaammin valinnanmahdollisuuksiin ja käyttäytymisfunktioihin.

Käyttäytymisen juurisyitä tunnistamalla saadaan kirkkaampia havaintoja, mitä eläin käyttäytymisellään tavoittelee. Lisäksi saamme avattua ne vaihtoehdot, miten saman tavoitteen voi saavuttaa eri toimintatavoin. Yksilöllisestä näkökulmasta ei siten haluta itsekästä, vaan yksittäisen käyttäytymisen tulisi sopia sosiaaliseen ympäristöönsä, jotta voisimme lopulta edes puhua kukoistamisesta. Ihmisen vastuullisuus korostuu, jotta eläimet olisivat ympäristöilleen turvallisia samaan aikaan, kun luomme olosuhteita niiden mielihyvän kokemuksille. Silloin pitkä aikaväli osoittaa, mitä vaikutusta lyhyillä aikaväleillä todella oli.

Viittaan tekstissä tähän julkaisuun:

Rault, J.-L., Bateson, M., Boissy, A., Forkman, B., Grinde, B., Gygax, L., Harfeld, J. L., Hintze, S., Keeling, L. J., Kostal, L., Lawrence, A. B., Mendl, M. T., Miele, M., Newberry, R. C., Sandøe, P., Špinka, M., Taylor, A. H., Webb, L. E., Whalin, L., & Jensen, M. B. (2025). A consensus on the definition of positive animal welfare. Biology Letters, 21(1), 20240382. https://doi.org/10.1098/rsbl.2024.0382

© Jirka Vierimaa