Kun erillään oleminen ahdistaa

Julkaistu 2.5.2020 | Kirjoittanut Jirka Vierimaa

Koirien yksin olemisen ongelmien purkamiseen löytyy mielestäni melko vähän hyviä ohjeita. Edestakainen ovissa kulkeminen ja avainnipun kilkutteleminen ovat klassikoita, mutta ongelmanratkaisu niihin keskittyen käsittää vasta toissijaisia ongelmia. Toistoista huolimatta ensisijainen ongelma voi pysyä samana tai voimistua entisestään. Kerron tämän blogitekstin aikana pähkinänkuoressa, miten ongelmanratkaisussa ensisijaisten ongelmien kanssa pääsee käytännöllisesti alkuun.

Opin vuosia sitten erään eläinten kouluttamisen perusperiaatteen. Sen mukaan palkkiot lisäävät, voimistavat ja motivoivat käyttäytymistä. Tätä periaatetta voidaan soveltaa myös koirien yksin olemisen ongelmien purkamiseen. Koirien ongelmallinen käyttäytyminen nimittäin paljastaa yleensä sen, mikä niille on palkitsevaa. Havainnot voidaan tehdä kahdesta erilaisesta kohdasta – kun koira saa tai menettää palkkion.

Kuvitellaan tilanne, jossa istun sohvalla lepäävän koiran vieressä ja saan tällä tavalla koiran rauhoittumaan ja pysymään rauhallisena. Jos nousen ja lähden kävelemään kauemmas, koira nousee mukana ja lähtee seuraamaan minua vaikka seinän läpi. Selvä homma, koiran vieressä istuminen on sille ilmeisen palkitseva juttu.

Fyysisen läsnäolon voima on valtava ja ellei koiraa ole hylätty pentuna, se on oppinut turvautumaan siihen. Siinä on luultavasti tehokkain palkkio, jota voimme käyttää ja jolla ei saa leikkiä varomattomasti.

Edellä kuvaillussa tilanteessa on yksi etu ja yksi sudenkuoppa. Pystyn rauhoittamaan koiran istumalla itse sohvalla. En kuitenkaan pysty istumaan palkkioksi koiran rauhoittumisesta eli vasta koiran rauhoittumisen jälkeen. Koira tarvitsee minut ensin istumaan sohvalle pystyäkseen rauhoittumaan. Minun tarvitsee kääntää kuvio päälaelleen, jotta voin palkita koiraa toivomastani tavasta sen tarvitsemalla tavalla.

Sosiaalisten palkkioiden jaotteleminen on tärkeä taito. Esimerkiksi lähellä oleminen, huomion antaminen, koskeminen tai leikkiminen kuuluvat usein eri tilanteisiin. Väärässä hetkessä niistä voi olla jopa harmia. Aivan kuin yrittäisi syöttää kylläistä koiraa tai jättää koiran yksin nukkumaan…

Ensimmäisessä harjoitusvaiheessa tavoitteeni on saada koulutuspalkkio eli rauhallisen koiran luokse palaaminen käyttööni. Aloitan istumalla koiran vieressä sohvalla. Annan sen asettua ja rauhoittua lepopaikalleen. Kuvailen samalla itselleni mahdollisimman selväsanaisesti, mitä koirani rauhoittuminen on käytännössä. Missä paikassa koira on ollessaan rauhallinen, millaiseen asentoon se hakeutuu, miten se hengittää, miltä sen silmäluomet, korvat ja katseen liikkuminen näyttävät?

Nousen seisomaan koiran rauhoituttua viereeni. Ensimmäisellä kerralla se havahtuu, nostaa päänsä ja pysyy paikoillaan. Istahdan takaisin sen viereen ja katson kellosta, kauanko uudelleen rauhoittumiseen kuluu aikaa. Se on palautumisaika, jota haluan toistamalla lyhentää, jotta harjoitteluni ei voimistaisi jo olemassa olevaa ongelmaa. Koiran jälleen rauhoituttua aiemmin itselleni selkeästi kuvailemalla tavalla, nousen uudelleen seisomaan. Tällä kerralla koiran pää pysyy alhaalla ja se seuraa minua vain katsellaan. Istahdan alas ja katson kellosta aikaa. Huomaan, että koiran reagoidessa liikkumiseeni vähäeleisemmin myös palautumisaika lyhenee.

Kolmannella kerralla noustessani koira vilkaisee minua vain pikaisesti ja jatkaa rauhallista lepäämistään. Tässä huomaan olennaisen käännekohdan, sillä nyt istuutuessani olen ensimmäistä kertaa sekä poistunut että palannut rauhallisen koiran viereen. Kyse on vielä hyvin vaatimattomasta pienoismallista, mutta yhdestä parhaimmista mitä olen koskaan eläinten kouluttamisessa nähnyt. Mikään ei ole niin hienoa kuin kääntää ongelma palkkioksi! Seuraavaksi voin nousta rauhallisen koiran vierestä ja käydä vaiheittain hieman kauempana ennen takaisin edelleen rauhallisen koiran viereen istumista. Jätän rauhallisen koiran ja palaan rauhallisen koiran luo. Vaikeuttaessani harjoitusta pysyn kartalla etenemisestä seuraamalla palautumisaikaa ja pitämällä sen mahdollisimman lyhyenä.

Palkitsemiseen perustuva koirien kouluttaminen muuttuu jatkuvasti monipuolisemmaksi. Vaikka koirien ja koiraongelmien määrä kasvaisivat jatkuvasti, myös ongelmanratkaisua helpottavat menetelmät kehittyvät samassa suhteessa. Koiraongelmien kanssa ei tarvitse enää jäädä neuvottomaksi.