Onnekasta koiraa sekä hoidetaan että kohdellaan hyvin

Julkaistu 23.8.2025 | Kirjoittanut Jirka Vierimaa

Käytännönläheinen koiratutkimus, jossa tutkija seuraa tutkittaviaan läheltä eläen arkea heidän kanssaan, on osoittanut erään kiinnostavan yhteyden. Tämä tuskin tulee kenellekään yllätyksenä, mutta aiheen globaaliuden vuoksi tieto on toisaalta aika hätkähdyttävä. Koirien hoitaminen hyvin ei nimittäin suoraan ennusta niiden kohtelemista hyvin.

Koirien hoitaminen ja kohteleminen yhtäaikaisesti hyvin yhdistyy oikeastaan siten, että hoitamista tarkastellaan vuorovaikutuksen päivittäin toistuvina hetkinä yksittäisten ihmisten ja koirien välillä. Vuorovaikutus on siis se välittävä tekijä, jonka kautta koirayksilön hoitaminen välittyy sille ihmisen tekemänä kohteluna.

Esimerkiksi lenkkeily, ruokinta, lepo ja hoitotilanteet ovat sellaisia, joiden tulee toistua koiran hoidossa usein ja siksi niiden vaikutus koiran vointiin ja yhteistyöhön ihmisen kanssa kertaantuu todella nopeasti. Vaikka lenkkeily olisi säännöllistä, lyhyen hihnan rajoittama tai kokonaan estämä etsiminen, hajuihin uppoutuminen sekä askellajien ja kulkuvauhdin vaihtelu saattavat jättää liikkumisen riemun aivan tyngäksi. Korostetusti väritettynä, koiramaisen touhuamisen toistuva esteleminen ja ylipäätään vaihtoehtojen rajaaminen ovat sitä koiran kohtelemisen konkretiaa, joka hankaa niiden yhteistyöhalukkuutta ihmisen kanssa. Onhan se kummallinen epäkohta, jos kymmeniä tuhansia kilometrejä hihnalenkkeillyt koira osoittautuu lenkkitaidoiltaan aivan noviisiksi. ”Se tietää kyllä, muttei halua ja kokeilee vain päästä helpommalla” on hupiväittämä, jonka avulla kierretään koiran tarpeiden täyttymättömyys.

Missä tahansa päin maailmaa ollaan, ihminen tasapainottelee koiran itseisarvon vaalimisen ja välinearvon säilyttämisen välillä. Keinulaudan heilahteluun vaikuttavat mm. koiran läheisyys ihmiseen sekä koiran työskentelyltä odotettu ja vaadittu tarkkuus. Jos koira on ihmiselle ensisijaisesti leikkikalu, statussymboli tai työkalu, joka toimittaa virkaansa lähinnä olemassa olemalla, joltain näyttämällä ja ihmisen mieliksi tekemällä, sen hoitaminen hyvin on lähinnä ihmisen resursseista kiinni. Suomen kaltaisessa maassa, jossa ajan, rahan ja terveyden kaltaisia resursseja on usein riittävästi, kiinnostus koiran hyvään kohtelemiseen voi silti vaihdella runsaasti. Asenne ratkaisee, kirjaimellisesti.

Ihanteellisesti koiran välinearvo olisi alisteinen koiran itseisarvolle. Käytännössä, jonkin tietyn tehtävän täyttämiseen hankittu koira saa täyden elämän ja hyvää kohtelua, vaikka siitä ei ennalta kaavailtuun tehtävään olisikaan. Tällainen voi tietysti vaatia (ja vaatiikin) paljon joustavuutta ihmiseltä, jos lemmikkikoira ei vaikka sopeudukaan elinympäristöönsä tai koirasta ei olekaan työpariksi kaikesta harjoittelusta huolimatta. Koiran itseis- tai välinearvosta saattaa kertoa jotain sekin, rakennetaanko sen luottamusta maailmaan ja kultivoidaanko sen yhteistyökykyä ihmisen kanssa ensimmäiset kaksi yhteistä vuotta vai odotetaanko koiran itsekseen asettuvan jonkinlaiseksi vain ominaisuuksiensa varassa.

Koiran kanssa eläminen on joka tapauksessa ristiriitaista, mutta ei sen vuoksi ole tarpeen kyynistyä ja luovuttaa. Ajat muuttuvat ja tuoreen eläinten hyvinvointilain määritelmä hyvinvoinnista eläimen omana kokemuksena onkin vallan erinomainen. Puhumme koiristamme perheenjäseninä ja kavereina, vaikka samalla asettaisimme niiden käyttäytymiselle kohtuuttomia vaatimuksia, jotka vastaavat ihannetta aikuisen ihmisen itsehillinnästä. Saatamme puhua kärkkäästi sen puolesta, että koiramme tulisi päästä matkustamaan lentokoneessa kanssamme ja hengailemaan kahvilassa, vaikka sama koira kärsisi ihmisen aiheuttaman ylipainon realisoimista terveysongelmista ja lentäminen olisi sen elämänlaadulle aivan toissijaista. Toimintaamme ohjataan normatiivisesti jonkinlaiseksi lakien avulla, koska tallasimme itsellemme tällaisen polun. Nykyisin sillä polulla tallustellessa on käännettävä koiraa ohittava katse suoraan kohti koiraa, omien valintojemme peiliä.

Jo seurailemalla koiraa ja sen päivittäistä liikkumista voi saada paljon irti siitä, lisäävätkö tarjotut mahdollisuudet koiran tyytyväisyyttä arjessa. Hyödyntämättömät ja abstrakteiksi jäävät mahdollisuudet tehdä jollain tavalla eivät näy elämänlaadun kohentumisena, jonka keskiössä tulisi olla koiran oma aktiivinen käyttäytyminen. Esimerkiksi impulsiivinen ruokakupista hotkiminen ei vähene vielä yksittäisillä virikeruokinnoilla, vaan ympäristöä tutkiskelevan ravinnonhankinnan tarpeen säännöllisellä täyttämisellä. Tällaisia harkittuja toimintatapoja toteuttamalla voimme yhdistää hoidon ja kohtelun tuottamaan hyviä yhteisvaikutuksia.

Eläinten hyvinvointilakia seuraten ihmistä myös velvoitetaan käsittelemään eläimiä rauhallisesti. Koirien kohdalla niiden hoitaminen nopeasti ja tehokkaasti ei siis yksin riitä, koska se parantaa ennemmin selviytymismahdollisuuksia kuin hyvin voimisen edellytyksiä. Rauhallisuus ei suinkaan tarkoita jatkuvaa hissuttelua, vaan myös railakasta leikkimistä. Osalla koirista on valikoivan jalostuksen vuoksi suuri ja voimakas taipumus saalistaa, jolloin niiden reagointikynnys liikkeeseen on pysyvästi todella matalalla. Suuri taipumus tarkoittaa suurta tarvetta, jonka täyttäminen edellyttää meiltä sporttista ja hallitusti ohjattua leikkimistä koiran kanssa. Sen aikana ja jälkeen poskemme helottavat punaisina ja hengitys puuskuttaa, mutta palkintona rinnallamme rötköttää rentoutunut ja tyytyväinen koirakaveri. Leikin ajan lelu toimi tärkeänä välikappaleena, jotta lähikontakti säilyi molemmille turvallisena riehaantumisesta huolimatta, mutta lopuksi se jää kolmanneksi pyöräksi ja koira kykenee suorastaan pyytämään pelkillä käsillä silittelyä.

Koirilla on aina ollut tarpeita, mutta muihin eläinlajeihin verrattuna ne ovat olleet tutkijoiden mielestä liian lähellä ihmistä edustaakseen itseään. Elämäntyylivalintana koira ja kaikki sen hoitoon liittyvä on jo pitkään ollut länsimaissa rajusti tuotteistettua, jolloin katseemme kiinnittyy varsin helposti välineisiin, joilla koiraa hoidetaan ja leikitetään kuin siihen, miten käsillämme koiria kohtelemme. Nyt, kun meitä ohjataan keskittymään myös eläimen omaan kokemukseen sen saamasta hyvästä hoidosta ja lisäksi hyvästä kohtelusta, asenteemme ja resurssimme konkretisoituvat koirien käsittelemisessä. Tehtävämme on rakentaa sellaista yhteistyötä ja luottamusta koirien kanssa, jotta pystymme käsittelemään niitä rauhallisesti.

Kirjallisuutta:

Chira, A. M., Kirby, K., Epperlein, T., & Bräuer, J. (2023). Function Predicts How People Treat Their Dogs in a Global Sample. Scientific Reports, 13(1), 4954. https://doi.org/10.1038/s41598-023-31938-5

Laki eläinten hyvinvoinnista 693/2023. (2023, 23. maaliskuuta). Suomen säädöskokoelma. Finlex. Haettu 23. elokuuta 2025, osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2023/693

Nussbaum, M. C. (2022). Justice for animals: Our collective responsibility (First Simon&Schuster hardcover edition). Simon & Schuster.