Eläinkoulutuswebinaari 6, 8.2.2025

Julkaistu 8.2.2025 | Kirjoittanut Jirka Vierimaa

Tampereen yliopiston Jatkuvan oppimisen palvelut ja Suomen Käyttäytymisanalyysin Seura järjestivät eläinkoulutuswebinaarin lauantaina 8.2.2025. Tavallisesti esiintyjät ovat webinaareissamme käyttäytymisanalyyttisen eläinkouluttajien koulutuksen opiskelijoita, jotka viimeistelevät opinnäytetöitään.

Tällä kerralla webinaarissa kuultiin neljä esitelmää, joista kahdessa ensimmäisessä käsiteltiin koulutusohjelman jälkeistä osaamisen soveltamista ja jälkimmäisissä puolestaan tarjoiltiin opinnäytetöiden menetelmiä ja tuloksia. Tapahtuma oli kuudes laatuaan ja se sai puolisataa osallistujaa. Kirjoitin tämän blogitekstin webinaaria kuunnellessa ja sen vuoksi esitelmistä rustaamani tiivistelmät edustavat lähinnä omia tulkintojani.

Ensimmäisellä esiintymisvuorolla puhujan paikalle asteli kolmannesta eläinkouluttajakoulutuksesta valmistunut Henna Hanhirova kertoen työstään aiheella Opinnäytetyöstä uuden idean toteuttamiseen. Alkuun Henna mainitsi muutamalla sanalla opinnäytteestään, jossa hän tarkasteli koiran oman valinnan hyödyntämistä pelokkaiden koirien koulutuksessa. Tulokset osoittavat esimerkiksi sen, että jos eläin saa ihmiseltä samat positiiviset seuraukset käyttäytymisestä riippumatta (kuten lähelle tulemisesta ja kaukana pysymisestä), sen omat intressit tulevat selkeämmin esiin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että niin kutsuttuja suosituimmuustestejä, joissa eläimet saavat valita itseään kiinnostavien asioiden välillä sen sijaan, että ihminen arvottaa valinnat, voidaan hyödyntää soveltavasti myös koulutustilanteisiin ja ongelmanratkaisuun niissä.

Tämänkaltaiset eettiset lähtökohdat eli eläimen hyvinvoinnin ensisijaistaminen suoritustasoa tärkeämmäksi ovat ohjanneet Hennan opiskelua ja työskentelyä myös käyttäytymisanalyysiopintojen jälkeen. Hän on perustanut Eläinlähtöinen-nimisen yrityksen, jonka puitteissa hänen tehtäviinsä kuuluu kuratoida laajaa eläinkoulutusaiheista luentokirjastoa. Mahdollisuus perustaa tällainen yritys kuvastaa hyvin suomalaisen eläinkoulutuskentän ammattimaistumista.

Seuraavaksi vuonna 2018 järjestetystä eli aivan ensimmäisestä koulutusohjelmastamme valmistunut Mirva Paasonen esitteli valmistelemaansa yhteistyö- ja sillanrakennusprojektia koirien kouluttajien ja kasvattajien välillä. Esitelmän otsikko Kasvattajaohjelma – elämäntaitoja pennuille ennen luovutusikää kertoo sisällöstä jo olennaisen. Elämäntaidoilla tarkoitetaan esimerkiksi oikean elämän tilanteissa sujuvasti toimivia perustaitoja, jolloin koira näyttää taidon osaamisen lisäksi ymmärtävän, miten ja milloin sitä yhteisessä elämässä käytetään. Samaa aihepiiriä eli koirien taitojen ja hyvinvoinnin yhdistämistä Mirva käsitteli myös koira-avusteista työtä tarkastelevassa opinnäytteessään.

Taitojen ”ymmärtämiselle”, teknisemmin ajateltuna konseptien oppimiselle, on suuri tarve eläinkoulutuksessa ja yleisesti mutkattomimpana ratkaisuna sen saavuttamiseen on pidetty systemaattista satsausta varhaisiin kokemuksiin eli myös hyvinvoinnin huomioimista yksilöllisiin tarpeisiin vastaamalla. Mirvan kehittämä kasvattajaohjelma pohjautuu tutkimusnäyttöön, mutta sen tarkoituksena ei ole vain tarjota tietoa, vaan opastaa käytännönläheisiin harjoituksiin koiranpentujen kanssa. Hän esittelikin pari harjoitusvideota konkretisoidakseen, miten alle luovutusikäisen pennun kanssa voi suunnitelmallisesti ja sujuvasti harjoitella hihnakäyttäytymiseen liittyviä osataitoja. Katsojan silmään kasvattajaohjelma näyttäisi siis kristallisoivan isompien kokonaisuuksien osavaiheet toteuttamiskelpoiseksi ja yleistettäväksi jatkumoksi.

Kolmannen esitelmän piti tämänhetkinen opiskelijamme Tiina Kuusisto aiheella Motoristen taitojen harjoittelun vaikutus koirien alusta-arkuuteen. Selkeytyksen nimissä, harjoitusaiheena olivat siis kotioloissa porraspelkoiset koirat. Tiina on kirjoittanut koirien koulutuksesta Koirille sallittu -nimisen kirjan ja on taustaltaan eläinfysioterapeutti, joten opinnäytetyön voisi ajatella laajentavan hänen aiempia osaamisalueitaan käyttäytymisanalyysin muutosmenetelmien saralle. Opinnäytteen interventio yhdistääkin koirien koulutusta fysioterapeuttiseen tarkkuuteen tavoitteenasettelussa.

Yksilöharjoituksissa saatettiin esimerkiksi keskittyä koiran yhteen jalkaan ja sen liikuttamiseen kerrallaan, kun vaikkapa koiranpennun perustaitoharjoituksissa keskitytään isoihin liikeratoihin (kuten ihmisen perässä kävelyyn) tai toiminnan kohdentamiseen (kuten ihmisen edessä istuminen). Alusta-aran koiran liikkumisen strategiat on tunnistettava riittävällä tarkkuudella, jotta kuntouttava interventiokin voisi vaikuttaa toivotusti. Käyttäytymisanalyyttisesti alusta-arkuuden ilmenemiseen liittyy siis taitopuutoksia ja eläinfysioterapeuttisella tarkkuudella niitä voidaan konkretisoida esimerkiksi varpaiden koukistamisena, keskivartalon pyöristämisenä, alustalle jähmettymisenä, suhteettomana lihasvoiman käyttämisenä ja vaikeutena liikkua korjaavasti tai ylipäätään liikkua yksi jalka kerrallaan. Harjoitusten tavoitteet ovat siten taitopuutosten vastakohtia, jotka kehittävät koiran osaamista vaikeita tilanteita varten. Opinnäytteen tulososiosta Tiina esitteli alku- ja loppumittaukset eli esimerkiksi kotitalon porraskäytävässä kuljettujen portaiden määrä ennen ja jälkeen harjoittelun tai ”tuumailuajan” muutosta eli kuinka pitkään koira puntaroi portaisiin astumista – tarkkuus näyttää tekevän interventiosta hyvin yksinkertaisen ja toimivan.

Webinaarin viimeisellä esitelmäpaikalla esiintyi neljännestä koulutusohjelmasta valmistunut Tanja Paasonen otsikolla Valinnanmahdollisuuksia aaseille eläinavusteisessa työssä. Vaikka itse puuhastelen suurimman osan työajasta koirien parissa, aasien kouluttaminen on aina vähintään yhtä hauskaa. Joka tapauksessa, Tanja taustoitti opinnäytetyönsä kontekstia mainitsemalla, että ihmisten auttamiseen tarkoitetun eläinavusteisen työn hyvinvointivaikutukset tulisi ulottaa myös eläimiin. Työn ei siten tulisi olla eläimille tyhjänpäiväistä eikä varsinkaan haitallista. Kouluttamisen näkökulmasta tämä tarkoittaa eläimille opetettuja taitoja, joiden avulla ne voivat tehdä itseään hyödyttäviä valintoja.

Tanja on aiemmin tarjonnut eläinavusteissa työssään eläimille valinnanmahdollisuuksia osallistua työtilanteisiin tai olla osallistumatta. Opinnäytetyötä tehdessä hän alkoi pohtia tarkemmin, voisiko aasien valinnanmahdollisuuksia lisätä myös työtehtävien sisällä. Nehän eivät oikeastaan menetä mitään, jos jättävät osallistumatta työtilanteisiin, mutta ehkä ne voisivat osallistumalla saavuttaa jotain uutta. Hän ryhtyi avustajineen opettamaan aaseille yksinkertaista ja käyttäytymisanalyysin parissa jopa monoliitin asemassa olevaa erotteluharjoitusta. Kun aasi esimerkiksi koskee virikepalloa, se saa ruokavirikkeen ja harjan koskemisesta se saa puolestaan harjaamista – näiden erilaisten seurausten lisäksi aasit saivat harjoituksissa aina myös leipää. Asiakastyössä tämänkaltaisten valintojen avulla voidaan keksiä uusia tapoja ihmisten ja aasien väliseen vuorovaikutukseen, ja koska tarinallistamme eläimiä, niiden tekemät odotetut ja yllätykselliset valinnat voivat koskettaa ihmisiä hyvin henkilökohtaisesti.

Käyttäytymisanalyyttisen eläinkoulutuksen parissa on tuiki tavallista, että yksinkertainen harjoitus alkaa elää omaa elämäänsä. Vaikka perustekniikkaharjoitukset ovat usein kuin eläinten temppukoulua, juuri niiden helpoissa tilanteissa omaksuttujen perustaitojen käyttäminen oikean elämän tilanteissa parantaa keinojamme yhdistää kouluttaminen hyvinvointiin. Webinaari-iltapäivän anti voidaankin tiivistää siihen, että eläimille opetetut taidot ovat niiden keino tehdä omaan hyvinvointiinsa vaikuttavia valintoja. On siten ihmisen kekseliäisyydestä kiinni, millaisten taitojen omaehtoisen käyttämisen sallimme vastuullamme eläville eläimille.

Haku kuudenteen eläinkouluttajakoulutukseen on avoinna helmikuun 2025 loppuun saakka ja koulutus alkaa keväällä. Koulutuksen tarkemmat tiedot ja hakuohjeet löydät täältä: https://www.tuni.fi/fi/tule-opiskelemaan/tautree-kayttaytymisanalyysiperusteinen-elainkouluttajien-koulutus

© Jirka Vierimaa