Kirjoittanut Jirka Vierimaa
Tampereen yliopistossa on täydennyskoulutuksena järjestetty eläinkouluttajien koulutusta vuodesta 2018. Kesällä 2026 päättyi kuudes vuoden mittainen koulutusohjelma, ja seitsemännen haku on parhaillaan käynnissä.
Voit tutustua koulutusohjelmaan tästä linkistä: https://www.tuni.fi/fi/tau/taydennyskoulutus/kayttaytymisanalyysiperusteinen-elainkouluttajien-koulutus
Olemme toteuttaneet eläinkoulutusseminaareja ja -webinaareja jo useampaan kertaan. Niiden tarkoituksena on antaa vastavalmistuneille opiskelijoille mahdollisuuksia esitellä opinnäytetöitään laajemmalle yleisölle. Tällä kerralla saimme maistiaisia haukkuilmaisun ja irrottamisen opettamisesta sekä yhden alumnitarinan. Lopuksi esittelin muutamia oppareita vuosien varrelta, ettei kukaan vain luulisi meidän keskittyvän pelkkiin koiriin.
Irrotuksen opettamista
Ensimmäisenä Jenni Laaksonen kertoi aiheestaan Aktiivisen irrotuksen opettaminen vietikkäälle koiralle. Hänen tavoitteenaan oli kouluttaa palveluskoirille vihjeestä tapahtuva viiveetön irrotus, jota hyödynnetään myös sujuvamman suojelukoulutuksen harjoittelussa.
Jenni oli kerännyt leikkimistä ja irrotusta vuorottelevista harjoituksista irrotuksen jälkeisiä käyttäytymisiä, ja näitä havaintoja kertyi videomateriaalilta yhteensä 545 kappaletta. Tällainen havainnointitapa laittaa suurennuslasin koiran elekielen päälle ja vähentää tulkintavirheitä, väärin muistamista ja muuta erehtymistä koulutustilanteissa.
Irrottamisen jälkeinen käyttäytyminen on suoraan yhteydessä siihen, mitä irrottamiselle tapahtuu jatkossa. Irrotusongelmien esivaiheet, niin leikkimisessä kuin suojeluharrastuksessa, ovat näkyvillä, kun osataan katsoa oikeaan kohtaan. Harjoitusten ja täsmällisten huomioiden ohella Jennin opparissa yhdistetään viettikoulutuksen ja eläinten oppimisen sanastoa.
Alumnitarina
Seuraavaksi koirakoulu Vainuvoiman Elisa Reunanen puhui aiheesta Elämää EKK:n jälkeen. EKK on siis koulutusohjelmastamme käytetty lyhenne.
Elisan opinnäytetyö jäljen kulkusuunnan määrittelystä löytyy Vainuvoiman kotisivuilta ja siitä on tehty myös erillinen jakso heidän podcastiinsa.
Opparinsa tärkeimmäksi anniksi Elisa mainitsee koiran vauhdin hidastumisen ja kuonon pitämisen lähempänä maata. Nämä olivat käyttäytymisiä, jotka lisääntyivät koiran havaitessa jäljen kulkusuunnan, ja niiden avulla valaistui eräs muukin olennainen asia. Se, miltä koiran käyttäytyminen näyttää nyt, antaa meille vinkkejä tulevasta. Tämä helpottaa havainnointia ja harjoitusten suunnittelua lajirajattomasti palvelus- ja pelastuskoirakoulutuksessa. Vastaavien havaintojen avulla voi päätellä, että tärkein ensimmäisistä harjoitusvaiheista on keskittyminen – mitä ikinä koiralle opetetaankaan.
Koulutuksemme aikana opiskelijoista muodostuu tyypillisesti hyvin tiivis ja lämminhenkinen ryhmä. Ystävyyksiä, yrityksiä ja yhteistyötä on nähty vuosien saatossa hyvinkin usein, sillä yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin syventyminen, riman nostaminen tarpeeksi korkealle sekä eläinasioiden lähestyminen uteliaasti ja kysyvästi kirkastavat jokaiselle osallistujalle, millaista eläinten kohtelua he haluavat maailmassa arvostaa.
Haukkuilmaisua
Kolmantena vuorossa olleet Jukka Karppi ja Laura Parviainen kertoivat historiamme ensimmäisestä yhteisopparista: Miten selkeyttää haukkuilmaisun koulutusta koiran näkökulmasta? Toiselta nimeltään heidän opparinsa on: Onko väliä, miten sekundäärivahvistetta käytetään?
Pelastuskoiran haukkuilmaisusta saama vahvistus voi tulla maalihenkilöltä tai ohjaajalta. Laura ja Jukka kiinnostuivat selvittämään, miten siitä saisi sujuvamman. Yksi ajatus oli, että ”väärästä” suunnasta tulevaan vahvisteeseen saattaa yhdistyä negatiivisia eleitä, jotka heikentävät koiran suoritusta jatkossa. Jos koira ei vaikka kehtaisi haukkua muille ihmisille ja ohjaaja vielä vahvistaisi maalihenkilöstä etääntymistä, lopputuloksen saattaa arvata.
Tässä opinnäytteessä kokeneille koirakoille järjesteltiin koulutustilanteita, joissa ohjaaja ja maalihenkilö palkkasivat koiraa samalla tavalla ja opettivat harjoituksiin uudet palkkiomerkit. Havainnointi kohdistettiin niihin eleisiin, joita koira osoitti ohjaajan ja maalihenkilön suuntaan. Lisäksi parivaljakko mittasi esimerkiksi haukkumisen tiheyttä, aloitusviivettä, etäisyyttä kohteeseen ja keskeytysten kaltaisia poikkeamia.
Pääosin tulosten alku- ja loppumittausten välinen iso linja näyttää lyhentyvän aloitusviiveen ja kasvavan haukkumistiheyden. Jos ohjaaja ja maalihenkilö käyttivät samaa palkkasanaa, mittaukset osoittivat hieman vahvempaa muutosta.
Silti, käyttäytymisen ulkoasusta tehdyt havainnot näyttivät ehkä kiinnostavimman muutoksen. Näin monissa opinnäytteissä muuten käy, että kerätyt videoaineistot antavat alkuperäistä suunnitelmaa enemmän. Koiran maalihenkilöön ja ohjaajaan suuntaamat eleet ilmenivät eri määrissä. Ohjaajaa lähestyessä ilmeni enemmän suupielten lipomista, ylimääräistä ääntelyä, maan haistelua, madaltunutta ryhtiä ja lähestymisen välttelyä. Alkujaan Jukan ja Lauran ei ollut tarkoitus selvittää tällaista, mutta onneksi suunnitelma hieman laajeni. Jokainen koira ansaitsee tulla nähdyksi niin kiinnostavana oppijana, että ajatus topografian tarpeellisuudesta ulotetaan harjoitustilanteiden ongelma- ja kohdekäyttäytymisistä kaikkeen harjoituksen aikana esiintyvään käyttäytymiseen.
Lopuksi
Seuraava koulutusohjelmamme käynnistyy alkuvuodesta 2027 ja nähtäväksi jää, millaisia opinnäytteitä pääsemme silloin ohjaamaan. Olen eläinkoulutuksen suhteen aika kaikkiruokainen, koska jokaisen opiskelijan opinnäyteprosessi opettaa joka tapauksessa paljon. Olivat lopputulokset mitä hyvänsä, tässä kiehtoo sama kuin koirien koulutuksessa. Vierestä katsominen, kun toisen ajattelu raksuttaa ja lopulta lamppu syttyy päässä. Kaikkein arvokkaimmilta saavutukset tuntuvatkin, kun niiden eteen on saanut ponnistella.
© Jirka Vierimaa
