Kirjoittanut Jirka Vierimaa

Varmaan kaikki ovat nähneet videoita, joissa esitetään aggressiivisesti käyttäytyvän ”ongelmakoiran” muutos säyseäksi vain muutamissa minuuteissa. Tämän trendin aallonharjalla ratsastaa tietysti koira-aiheisen muutosohjelmaformaatin suuri nimi Cesar Millan, jonka tv-ohjelmia on esitetty yli 120 maassa. Näin näkyvän hahmon matkijoita ja vastustajia riittää, ja sitä taitava markkinointitiimi on myös onnistunut hyödyntämään.

Keskustelut siitä, tulisiko raivoavalle koiralle antaa kuivaa kalkkunaa vai kunnon kuristusote, keskittyvät meihin ihmisiin. Ne edustavat tapaamme asennoitua ja ottaa moraalisesti kantaa. Haluan kuitenkin kääntää edes hetkeksi ajatuksen koiraan ja siihen, miksi käytetyistä keinoista riippumatta ennen ja jälkeen -videoilla ylipäätään nähdään niin iso muutos.

Palkkioiden ja rankaisujen välinen vääntö johtuu ajatusvirheestä

Kaksi näkyvintä ihmisen oikeanlaiseksi väitettyyn reagointitapaan keskittyvää keinoa raivoavan koiran ”kuntouttamiseen” ovat herkkujen antaminen ja hyökkäämisen tukahduttaminen. Näitä kumpaakin on varsin helppoa kompata tai kyseenalaistaa – katso vaikka somevirtasi reaktioista ja kommenttiketjuista. Kumpaistakin keinoa on käytetty ennemmin tilanteista selviytymiseen kuin taitojen kouluttamiseen ja niiden kompastuskivet voi tiivistää helposti:

• Jo alkanut voimakas virittyminen voi estää rauhallisemmin suhtautumisen aivan kokonaan, jolloin koira ei edes syö herkkuja tai sivuuttaa raivoamisen vain syömisen ajaksi.
• Raivoamisen tukahduttaminen pakkokeinoin taas tuottaa lyhytkestoisen tunnereaktion, joka häiritsee riehumisen hyödyntämistä hetkellisesti.

Palkitseminen tai rankaiseminen ei siis ratkaise käyttäytymisansaksi kutsuttua ilmiötä, jossa koiran raivoaminen vahvistuu luonnollisten voimakkaiden vahvisteiden avulla sekä lisääntyy merkittävissä määrin ja pitkäkestoisesti. Siksi törmäämme myös tunteisiin vetoaviin ja tilastojen tukemiin mainoslauseisiin, jotka lupailevat vain oikeanlaisen kouluttamisen pelastavan koiran eutanasialta.

Palkitsemisen ja rankaisemisen välinen kahtiajako on ajatusvirhe, koska huomio kiinnitetään pelkästään assosiaatioiden luomiseen. Tämä lienee jokin länsimaisen koirankoulutuksen erityispiirre, koska koira on kesy eläinlaji, se sosiaalistetaan ihmiseen ja ne ovat tyypillisiltä rooleiltaan perheenjäseniä, harrastuskavereita tai ihmisen työpareja. Esimerkiksi villieläinten ja hevosten kanssa harjoittelu tai luonnonvaraisten eläinten valokuvaaminen perustetaan hyvin erilaisen lähtökohdan varaan. Emme oleta muiden lajien olevan niin huolettomasti käsiteltävissä. Ajatusvirhe onkin tullut jäädäkseen ja toteutuu siitäkin huolimatta, että valtaosa maailman koirista elää ja liikkuu vapaana ilman ihmiskodeissa vallitsevaa hoitamisen ja hallinnan yhteispeliä.

Katse tilannekulkuun

Kahden edellä mainitun reagointitavan lisäksi on myös kolmas vaihtoehto. Se on rauhallisen ilmapiirin luominen, joka tarjoaa koiralle mahdollisuuden tottua tilanteeseen. Raivoavan koiran tunnetilan muuttaminen alkaa siitä, että huomioidaan ongelman syy. Ehkä koira on jo ajettu ahtaalle tai se altistuu kiireelle ja jatkuville yllätyksille. Toisin sanoen elinympäristö on ajanut koiran käyttäytymisansaan, reagoimaan välittömästi ja voimakkaasti, ja saamaan siten tehokkaasti muutosta aikaan ympärillään. Ongelma ei ratkea sillä, että heittäydymme koiran aloitteesta samaan hullunmyllyyn eikä siten, että jätetään käyttäytymisansa kokonaan virittämättä. Ratkaisu tehdään muuttamalla tilannekulkua.

Eläinten kanssa ammatikseen toimivat tunnistaa usein siitä, että he pystyvät olemaan rauhallisia eläinten seurassa ja vähentämään eläinten elinympäristöjen aiheuttamaa stressiä. Tällaista osaamista myös edellytetään eläinten hyvinvointilakien mukaan sekä Suomen että laajemmin koko Euroopan tasoilla. Somevirroissa seilaa kuitenkin paljon sellaista materiaalia, joka ei mukaile näitä lähtökohtia tai pysy muutoksen perässä. Siksi kannattaa viettää aikaa muiden eläinlajien läheisyydessä ja katsoa itse, miten eläimet tottuvat ihmiseen – jos tottuvat.

Koiran tottuminen erilaisiin tilanteisiin tapahtuu keskimäärin 10 minuutin aikana ja monesti nopeamminkin, ellei käyttäytymisansaan astuminen ole mahdollista samaan aikaan. Lenkkipoluilla ja liikenteessä ei tosin ole aina mahdollista hyödyntää kahtakaan totutteluminuuttia, jolloin ympäristö virittää ihanneolosuhteet käyttäytymisansalle. Kun edellinen ohikulkija katoaa jo horisonttiin, koiranomistaja jarruttelee edelleen koiraansa arvaamatta, että seuraava yllyke on juuri pelmahtamassa esiin nurkan takaa. Isojen eläinten kanssa ei edes mentäisi tällaisiin tilanteisiin, koska riskit ovat ilmiselvät.

Tottumisen jälkeen alkaa taitojen yleistäminen

Tottuminen on ennen ja jälkeen -videoiden suunnattoman nopealta näyttävän muutoksen tärkein taustatekijä. Se on myös keskeinen osa näyttöön perustuvissa koulutusmenetelmissä ja sitä on käytetty eläintutkimuksen tekemisessä jo todella pitkään. Jossain määrin tottumista tapahtuu myös sellaisissa tilanteissa, joille koira altistuu pakotettuna tai joissa olemisesta koira ei suuremmin nauti tai hyödy. Kun ihmisen asettama rima on tarpeeksi alhainen, lähtötilannetta vähemmän huonolta näyttävä hetkellinen muutos saattaa hetkellisesti riittää.

On huomioitava, että tottuminen liittyy vain yksittäiseen tilanteeseen ja se peruuntuu aluksi hyvin pienistäkin syistä. Tarvitaan ”riittävästi” tottumista. Riittävän tunnusmerkkejä ovat, että koira pystyy oppimaan tilanteessa jotain uutta ja sen ansiosta odottamaan seuraavalta vastaavanlaiselta tilanteelta jotain hyvää. Samalla koiran vireystaso alkaa näyttää tilanteeseen sopivalta.

Jotta tottuminen ei jatkossa peruuntuisi jokaisesta pienestä ympäristön muutoksesta tai estyisi kokonaan, koiralle opetettuja taitoja tarvitsee yleistää tilanteesta toiseen. Taitojen riittävään yleistymiseen vaadittua treenimäärää, tai oikeastaan elämäntapaa, ei tavata paljastaa näyttävissä mainosvideoissa lainkaan. Tätä taustaa vasten ei liene lainkaan yllättävää, miksi koirankoulutusta ammattimaistetaan ja suitsitaan lainsäädännöllä. Taitoja voidaan oppia vain vahvistamisen avulla, käytännössä siis shapingia ja ketjuttamista hyödyntämällä.

Lopuksi

Koiran turvallisuuden tunne perustuu tottumiseen. Se on tottumisen seurausta ja toteutuu, kun koira pääsee osaksi ihmisten maailman rauhallista ilmapiiriä. Tottumista ei tapahdu kiireessä tai aistimaailman tulviessa ja siksi tottuminen on tärkeää pystyä erottamaan sietämisestä. Koiran sietoikkunaa kasvatetaan aktiivisella taitojen harjoittelulla, ei totuttamalla. Tämän eronteon tunnistaa jokainen osaava eläinalan ammattilainen.

Jatkossakin osa koirista oppii hyville tavoille kuin itsestään, ikään kuin vapaan kasvatuksen tuloksena. Vapaa kasvatus ruokkii koiran omatoimisuutta ja se toimii sellaisissa olosuhteissa, joissa tottuminen varmistuu jatkuvasti eikä käyttäytymisansoja ole.

Koirat tarvitsevat taitojen kouluttamista etenkin silloin, kun elinympäristö on täynnä muutoksia, yllätyksiä ja vaihtelua eikä aikaa tottumiseen ole aina riittävästi. Silloin isompi sietoikkuna paikkaa olosuhteiden puutteet ja auttaa varmistamaan tottumista vaikeuttavissa tilanteissa liikkumisen ja pärjäämisen.

© Jirka Vierimaa