Hyvä harjoitus vie huipulle
Julkaistu 15.10.2013 | Kirjoittanut Jirka Vierimaa
Harrastuskoiran halutaan osaavan erilaisia taitoja ja liikkeitä hyvin sujuvasti. Koiran tulisi tehdä haluttu asia nopeasti, häiriöistä huolimatta ja pitkäkestoisesti – missä tahansa ja milloin tahansa.
Vain kokemukset voivat muuttaa käyttäytymistä voimakkaaksi ja pysyväksi. Vakiintuessaan sitä on myös jatkuvasti vaikeampi muuttaa toisenlaiseksi. Pitkäkestoisuus takaa sen, että ilman huomiota tai vahvistetta jääminen ei sammuttaisi käyttäytymistä. Päinvastoin, vaikka tarjolla olisi kilpailevia vahvisteita eli häiriöitä, käyttäytyminen pysyy yllä ja vahvistuu kuin itsestään. Kun jokin käyttäytyminen osataan hyvin ja se on laadultaan voimakasta, sitä voidaan kutsua lempinimellä “vahva käytös”.
Tässä tekstissä esittelen koulutusprosessin keskivaiheita. Niitä tarvitaan silloin, kun tavoitekäyttäytyminen on saatu aikaan ja siihen on liitetty vihje. Tässä vaiheessa käyttäytyminen on vielä ikään kuin lopullisen tavoitteen pienoismalli ja saattaa näyttää vain hauskalta tempulta. Jos koira osaa mennä makuulle sanasta “maahan”, voidaan seuraavia neljää vaihetta pitkin edetä koulutusprosessissa hyvinkin suunnitellusti. Kiitän esimerkkivideoiden tekijöitä luvasta käyttää heidän videoitaan tekstini visuaalisena tukena.
Käyttäytymisen voimakkuutta voidaan ilmaista neljän ulottuvuuden avulla. Ne ovat latenssi, määrä, kesto ja voima. Kouluttaessa niistä jokaista muutetaan erikseen omina osinaan, jotta voimakas käyttäytyminen pysyisi varmasti ohjaajansa hallinnassa. Vain taitavaksi opetettu koira ja taitavaksi oppinut ihminen voivat tehdä tandem-koulutusta eli vahvistaa kahta tai useampaa ulottuvuutta samanaikaisesti.
1. Latenssi
on ajallinen viive ihmisen antaman vihjeen lopusta koiran tekemisen alkamiseen. Se on ainoa seurattava asia koulutuksessa, jota ei haluta harjoittelun myötä lisää. Jos koira vastaa vihjeeseen: “Joo, kohta!”, harjoitellaan tämä viive ensin muiden asioiden edestä pois. Latenssiharjoitukset voivat toisin sanoen olla yleistämisharjoituksia.
Latenssi voi johtua esimerkiksi ympäristön häiriöistä, jolloin harjoitusten vaikeustasoa voi joutua arvioimaan uudelleen. Mikäli latenssi alkaa kasvaa harjoituksen loppua kohden, siitä ei tarvitse vielä tässä vaiheessa huolestua, koska kyse lienee väsymyksestä.
Harjoitukset voi alkuun tehdä lyhyempinä sarjoina, jotta latenssin tarkkaileminen olisi kouluttajalle helpompaa. Mikäli latenssi pääsee kasvamaan, vihjeen ja vahvisteen välinen yhteys heikkenee. Klassinen ongelma arkisessa luoksetulossa antaa hyvän esimerkin, kuinka latenssi saattaa muuttaa koko luoksetulovihjeen vääräksi – kun koira kuulee kutsun, se aloittaakin ensimmäisenä ympäristön tutkimisen.
Tavoitteenmukainen latenssi näyttää siltä, että koira toimii lähes refleksinomaisesti havaitessaan vihjeen. Etsintäkoira ilmaisee löytönsä välittömästi, agilitykoira ohjautuu haluttuun suuntaan useita kertoja peräkkäin, toko-koira tekee halutun liikkeen välittömästi ja luokse kutsuttu koira sutii tyhjää kiihdyttäessään kutsujaa kohti.
Latenssin lyhentyessä käyttäytymisen voima kasvaa automaattisesti – hyvä harjoitus tekee mestarin! Käyttäytyminen alkaa kestää paremmin häiriöitä ja houkutuksia, koska koiralla ei ole aikaa tai motivaatiota harjoitella muita asioita.
VIDEO 1: Koira odottaa vihjesanaa ja toimii sen kuultuaan nopeasti. Pelisääntönä on, että vain vihjettä seuraavaa tekemistä vahvistetaan.
2. Käyttäytymisen määrä
tarkoittaa lukumäärää eli montako kertaa koira osaa tehdä halutun asian yhdellä vahvisteella. Aiemmin koiralle on opetettu, että harjoitus tehdään sarjoina ja jokainen onnistuminen tuo vahvisteen. Tässä vaiheessa käyttäytymisen pienoismallia monimutkaistetaan ja siirrytään häiriöharjoitteluun. Sen avulla opetettu käyttäytyminen voittaa ympäristön, vaikka tilanteessa olisi koiran keskittymistä häiritseviä asioita eli häiriöitä.
Käyttäytymisen määrällä ilmaistaan, paljonko koira on valmis tekemään työtä ansaitakseen sen yhden odottamansa vahvisteen. Kun jokaista onnistumista ei enää vahvisteta, saattaa kilpailevien vahvisteiden eli häiriöiden arvo nousta. Määrän selvittäminen kertookin kouluttajalle, mitkä häiriöt tarvitsee kouluttaa erityisen huolellisesti. Häiriöiden määrää kannattaa kasvattaa tasaisesti portaittain, jotta koiran sietokyvyn kehittymistä olisi selkeämpi havainnoida.
Käyttäytymisen määrää voidaan laskea ainakin kahdella tavalla. Voidaan tarkkailla, montako kertaa koira tekee halutun asian yhdellä palkalla tai montako häiriötä se sietää asiaa tehdessään. Esimerkiksi seuraamisliikettä koulutettaessa kouluttaja voi suunnitella, monenko askeleen tai käännöksen jälkeen seuraamista vahvistetaan. Paikallaolossa taas lasketaan, monenko häiriön sietämisen jälkeen käyttäytymistä vahvistetaan.
VIDEO 2: Paikallaolon häiriöharjoittelussa määrä on helppo laskea. Montako kertaa tennispallo lentää makoilevan koiran ohi?
3. Kesto
ilmaisee käyttäytymisen alusta loppuun kuluvan ajan. Tähän vaiheeseen päästäkseen kouluttaja on vahvistanut tavoitekäyttäytymistä vähintään satoja, useimmiten jo tuhansia kertoja. Sen perusteella kestoa on jo muodostunut, vaikka siihen ei olisi erityisemmin edes kiinnitetty huomiota.
Koira tekee haluttua asiaa niin pitkään kuin vahvisteen saavuttaminen tuntuu mahdolliselta. Latenssiharjoituksissa vahviste tehdään hyvin todennäköiseksi ympäristöstä riippumatta, määrän harjoittelun myötä häiriöt eivät enää hetkauta ja nyt kestoa harjoitellessa koira joutuu taas kehittyvien pelisääntöjen eteen. Tässä vaiheessa käyttäytymisen saa alkuun nopeasti missä tahansa senkaltaisessa tilanteessa, jossa taitoa on aiemmin harjoiteltu.
Keston kouluttamiseen tarvitaan joko rauhallinen ympäristö tai sellainen ympäristö, jonka häiriöitä koira sietää jo hyvin. Kestoa tulisi aina harjoitella epäsäännöllisten tai vaihtelevien aikataulujen mukaisesti. Harjoitus pysyy kiinnostavana, jos vahvistus tulee varmasti, mutta sen tarkkaa ajankohtaa ei voi milloinkaan tietää etukäteen.
Kesto ja latenssi vaikuttavat hyvin selkeästi toisiinsa ja tässä vaiheessa latenssia ei pitäisi olla enää lainkaan. On kuitenkin helppo sortua kiirehtimään ja siten aiheuttaa opetetulle käyttäytymiselle lisää latenssia ja vähemmän kestoa. Ongelman voi välttää käynnistämällä koiran pienellä alkuverryttelyllä ja lyhyillä toistoilla vaativamman harjoittelun lomassa. Latenssi on siis yksi tärkeä koiran motivaatiosta kertova mittari, jota tarkkaillaan jatkuvasti keston koulutuksessa. Vain hyvin rakennettu motivaatio mahdollistaa keston kouluttamisen.
VIDEO 3: Koira osaa halutun tehtävän jo paljon pitkäkestoisemmin. Tässä harjoituksessa kouluttaja osoittaa hyvää pelisilmää – vain tavoitteen näköistä tekemistä vahvistetaan, mutta virheen jälkeen lyhytkestoisempana.
4. Voima
on vastustusta käyttäytymisen sammumiselle. Opetetulla käyttäytymisellä on voimaa, kun voidaan tehdä esimerkiksi kaksi täysmittaista suoritusta yhdellä vahvisteella. Jos aiemmissa vaiheissa jokin toisto on jätetty vahvistamatta, seuraava suoritus on oletettavasti ollut hieman heikompi – tässä vaiheessa vahvistamatta jättäminen tuo kuitenkin vain lisää tehoa tekemiseen. Huolellinen voiman kouluttaminen tuo suoritukseen myös yksilöllisen leiman, vahvasti perinnöllisen sävyn, joka pysyy nyt hallinnassa aiempien vaiheiden sinnikkään harjoittelun ansiosta.
Voimaa koulutettaessa harvennetaan vahvisteiden määrää ja “vapautetaan koiran potentiaalia” kokeenomaisen harjoittelun ja luonnollisten vahvisteiden avulla. Tottelevaisuuskokeessa luonnollisia vahvisteita ovat siirtymät liikkeestä seuraavaan. Sen lisäksi, että opetettu käyttäytyminen pysyy tällaisella vahvistamisella hallinnassa, se myös edelleen vahvistuu jatkuvasti. Sillä mitä enemmän voimaa käyttäytymisellä on, sitä vähemmän se tarvitsee vahvistusta.
Voima liittyy selkeästi koiran motivaatioon. Tähän mennessä motivaatio on jo pitkään rakentunut monien onnistuneiden lyhyt- ja pitkäkestoisten toistojen kautta. Vihjeellä on jo paljon massaa ja hyvin tiivis yhteys sen kautta saatavilla olevaan vahvisteeseen. Tällöin jo vihje itsessään laukaisee koiran elimistössä “urheilullisen reaktion”. Tämä toimintavalmius lyhentää latenssia sekä lisää kestoa ja voimaa – koira saavuttaa vahvisteen näennäisesti nopeammin, jos se antaa suoritukselle enemmän.
Näillä lähtökohdilla harjoittelu pääsee etenemään, vaikka jokaista onnistumista ei enää vahvistettaisikaan tai vahvisteena olisi siirtyminen seuraavaan tehtävään. Tässä vaiheessa toistoja on taustalla noin 10 000 ja aikaa on kulunut kevyellä harjoitustahdilla puoli vuotta. Voimakkaaksi opetettu käyttäytyminen vaatii tästä eteenpäin käyttöä, jotta se kestäisi voimakkaana seuraavat kymmenen vuotta. Oletettavasti tällainen taito ei koskaan unohdu koiralta kokonaan.
Fyysisesti hyväkuntoisen ja hyvinvoivan koiran suoritukset on antoisaa kouluttaa pitkäkestoisiksi ja niihin muodostuu helposti voimaa. Toisaalta hyväkuntoinen koira on myös hyvin aktiivinen koira ja sen kanssa saattaa edetä liian nopeasti. Tällöin liian kevyt oppimishistoria ei tuo käyttäytymiseen voimaa, vaan päinvastoin sammuttaa sitä ja aiheuttaa turhautumista sekä koiran omia sovelluksia tehtävään. Se on aina merkki siitä, ettei koiralle ole opetettu edeltäviä vaiheita riittävän hyvin.
Kooikerhondje, suursnautseri, corgi ja hollanninpaimenkoira oppivat samoja asioita samoilla periaatteilla. Itse asiassa kaikki nisäkkäät oppivat, mutta jokaisen tekemisessä on aina yksilöllinen leima.
VIDEO 4: Hyvällä pohjatyöllä käyttäytyminen ei sammu tai keskeydy, vaikka harjoitukseen lisätään fyysistä kuormitusta.
Lopuksi
Voimakas käyttäytyminen on upeaa katseltavaa, sillä se on koiralle helpon näköistä. Se on ansaittua ja sinnikkään harjoittelun lopputulos. Se voi olla arkista hihnakäyttäytymistä, ketterää liikettä agilityradalla, makuulle rentoutumista keskellä kaupunkia tai väsymätöntä pelastusetsintää maastossa.
Voimakas käyttäytyminen on aina opittua. Se on viiveetöntä, pitkäkestoista, osin palkatonta ja hyvin sujuvan näköistä missä tahansa tilanteessa. Jokaisessa tilanteessa yksi käyttäytyminen on aina muita voimakkaampaa – yhteiselon kannalta esimerkiksi luoksetulon olisi hyvä olla karkaamista ja hihnakäyttäytymisen ohikulkijoiden haukkumista voimakkaampaa. Sillä jokin käyttäytyminen muodostuu aina voimakkaaksi ja koiralla on aina motivaatiota oppia paremmaksi.
Kahden erilaisen käyttäytymisen välillä tapahtuu harjoittelun myötä siirtovaikutuksia. Jos seuraamista on helppo yleistää erilaisiin paikkoihin ja paikallaoloa siedättää erilaisille häiriöille, nämä tehdyt harjoitukset helpottavat jatkossa toisiaan ja muutakin harjoittelua. Kovin koulu käydään vain ensimmäisten käyttäytymisten rakentamisessa ja sen voi tehdä kätevästi jo pennun ensimmäisen elinvuoden aikana.
Neljä esittelemääni ulottuvuutta tekevät koiran kanssa harrastamisesta selkeämpää ja tuloksekkaampaa. Latenssin huomioiminen vähentää herkkyyttä ympäristön houkutuksiin, määrän lisääminen kasvattaa koiran sietokykyä voimakkaammissa häiriöissä, kesto pitää harjoittelun kiinnostavana vielä pitkälläkin ja voima on koiran perimän ja fysiologian hallittua hyödyntämistä koulutuksessa. Latenssi, määrä, voima ja kesto kulkevat oppimisessa aina mukana, kun koiran käyttäytymisvalikoima kehittyy. On siis hyvin suositeltavaa katsoa sen perään, mitä tulee koiralle opettaneeksi. Ja hyötyä jatkossa siitä, mitä on jo onnistunut opettamaan.
© Jirka Vierimaa. Tekstin kopioiminen vain kirjoittajan luvalla.
